Finlandia 2018 yllätti!

Hävettää. En ollut kuullutkaan Olli Jalosesta.

Jos sinultakin on mennyt Jalosen Olli kokonaan ohi, voin kertoa hänen olevan Finlandia-voittaja. Toisen kerran. Ensimmäisen kerran hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandian vuonna 1991 teoksellaan Isäksi ja tyttäreksi (1990). Toisen kerran hän voitti samaisen Finlandian tänä vuonna Taivaanpallo (2018) teoksella. Jalonen on kirjoittanut yli 15 kirjaa ja saman verran käsikirjoituksia teatteriin, elokuviin ja radioon.

Olen pitänyt itseäni kultturellina ihmisenä. Niin ei ilmeisestikään ole, sillä Finlandia-ehdokkaistakin vain Katja Kettu ja Pauliina Rauhala olivat minulle ennestään tuttuja.

Hävettää.

Olenko ainut, joka on elänyt jossain purkissa kaikki nämä vuodet? Olenko joutunut UFOjen kaappaamaksi tietämättäni ja jäänyt paitsi merkittävistä kotimaisen kaunokirjallisuuden kiemuroista?

Veikkaamani ”vahva ehdokas” Tommi Kinnunen Pinttinsä (2018) kanssa ei ollut edes ehdokkaana. Oopsie! Tiedän ainakin olla lottoamatta tänä perjantaina.

Uskon, että Jalonen on vain jäävuoren huippu mitä tulee kotimaisen kaunokirjallisuuden sivistymättömyyteeni. Kirjailijoita, jotka minun pitäisi tietää, on varmasti monia. Aivan liian monia.

Hävettää.

Kuva: Unsplash

Sivuraiteilla: kirjallisuuspalkinnoista, genreistä ja uudistuspaineista

julian-paul-78075

Helsingin Sanomissa julkaistiin sunnuntaina 11.2. artikkeli ’Ennalta karsitut’ (Vaarala 2018), joka käsitteli Suomen suurimpiin kirjallisuuspalkintokisoihin lähetettäviä kirjoja.

Artikkelissa haastateltiin kustantamoita WSOY:stä Kosmokseen, ja kysyttiin esiraadille lähetettävien kirjojen kriteereitä. Kustantamot kertoivat päätyvänsä usein kokouksissaan perusvarmaan teokseen, mutta esiraatien kriitikot kaipaisivat laajemmin genre-rajat ylittäviä teoksia mukaan palkintoehdokkaiksi.

Päätös kielii perustavanlaatuisesta ongelmasta: osaa kirjallisista tuotoksista arvostetaan enemmän kuin toisia, taitavat kirjailijat saattavat jäädä ilman tunnustusta ja nuori lukijakunta jää auttamatta väliinputoajiksi.

Raha ratkaisee vai ratkaiseeko?

On ikävää, että kaikki potentiaaliset kirjat eivät pääse raatilaisten pöydille. Toisaalta kustannukset rajoittavat pienten kustantamoiden mahdollisuuksia lähettää useampia kirjoja.

Moni artikkelissa haastateltu kustantaja kertoo kustannusten tulevan nopeasti vastaan, kun kokouksissa pohditaan sopivien kirjojen lähettämistä raadeille. Esimerkiksi osallistumismaksu Finlandia-kisaan maksaa 85 e/kirja.

Kaikki kulminoituu rahaan. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi, ainakaan kulttuurikentällä. Olisiko vastaus progressiivinen osallistumismaksu? Eli osallistumismaksu määräytyisi edellisvuoden tuloksen mukaan. Se tasottaisi kilpailua kustantamoiden välillä ja asettaisi kirjat samalle viivalle.

Jos kustantamot lähettävät raadille potentiaaliset palkinto-kirjat myyntitilastoja tuijottamalla ja genrerajat tiukasti mielessä pitäen, voi kriitikoiden luku-urakka olla yksipuolinen. Mikä pahinta, ansioituneet kirjailijat jäävät pimentoon eivätkä saa heille kuuluvaa arvostusta. Pahimmassa tapauksessa ura saattaa tyssätä matalan kirjamyynnin takia.

Nuoret lukijat ja uudistuspaineita

Artikkelissa sivutaan nuoria lukijoita huomioimalla, että he ovat täysin unohdettu lukijakunta: kilpailuihin lähetettävät kirjat ovat usein suunnattu varttuneemmalle lukijakunnalle, mitä sitten keski-ikäinen palkintoraati palkitsee. Eli uudistusta kaipaivattaisiin asenteisiin kummankin puolen pöytää.

Artikkeli oli samoilla linjoilla viime aikaisten postausteni kanssa liittyen Suomen myydyimpien ja pääkaupunkiseudun lainatuimpien kirjoihin.  Suomalainen kirjallisuus ei oikeastaan puhutellut minua alle 25-vuotiaana. Joitakin helmiä olen löytänyt mutta olisi kiinnostavaa lukea muutakin kuin historiaa ja jännitystä. Tosin taidokas jännityskirja ansaitsee mielestäni palkintoja siinä missä muutkin kaunokirjalliset teokset.

Kyllä sen näkee tilastoista (Kustantajat.fi), että kustantamot kosiskelevat jo valmiiksi sitä kohdeyleisöä, joka lukee paljon. Koko kustannuskentällä vaikuttaa olevan yhtenäinen konsensus eikä kukaan ole valmis ottamaan riskiä.

Juuri nyt on kuitenkin riskien aika. Suomalainen kirjallisuus odotaa sukupolven vaihdosta; milloin kustantamot uskaltavat lähteä uudistamaan konseptiaan? Suuri lukeva ikäluokka ei ole enää 20 vuoden päästä ostamassa kirjoja. Se, joka reagoi ensimmäisenä strategisille muutoksilla, on usein voittaja. Muut peesaavat jäljessä tai jäävät lähtöviivalle.

Tavoittaakseen nuoret lukijat, kustantamot voisivat käyttää esim. tehokkaammin some-markkinointia. En ole nähnyt omassa Facebook-feedissäni yhtäkään uutuuskirjamainosta, vaikka se on yksi tehokkaimmista mainonnan keinoista. Laihdutus- ja kauneudenhoitomainoksia kyllä. Valitsisin kernaasti kirjamainokset. (Luen itseni vielä nuoreksi, sillä olen alle 30-vuotias.)

Omakustanteelle Finlandia?

Toivon, että surullisista uutisista huolimatta kaikkia genrejä kirjoitettaisiin. Taktinen kirjoittaja saattaa alkaa kirjoittaa tekstiä, jonka mieltää yltävän palkintopallille. Elämä on liian lyhyt taktikoinnille, joten neuvon kirjoittamaan tekstiä, joka tuntuu omalta.

Kulississa on aina ollut paljon suhmurointia ja epäoikeudenmukaisuutta. Asiat menevät vaikeiksi, kun raha on läsnä keskustelussa. Silloin ihminen ei välttämättä tee itselleen parhaita ratkaisuja. Mikäli kustantajan toiminta ei vakuuta, voi aina tehdä omakustanteen.

Kiinnostavaa olisikin nähdä, milloin omakustanne pääsee Finlandiaan ehdolle. Tai voittaa palkinnon. Sanotaan, että Finlandia-palkintoa ei voiteta, vaan se myönnetään ansioituneimmalle teokselle (Vaarala 2018). Omakustanteille kyseessä olisi kuitenkin kirjaimellinen voitto.

Tiesitkö…?

Omakustanteen voi myös lähettää Finlandia-esiraadille. Osallistumismaksu on 85 e/kirja. Osallistumisohjeet ja säännöt Suomen Kirjasääntiön sivuilta.

 

Lähteet

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit’ [online] http://kustantajat.fi/bestsellerit [Accessed 12.2.2018]

Vaarala, N. ’Ennalta karsitut’ in Helsingin Sanomat 11.2.2018. [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005561098.html [Accessed 12.2.2018]

Kuva: Unsplash

 

 

Mitä kirjoja lainataan? – pääkaupunkiseudun lainatuimmat kirjat vuonna 2017

christin-hume-482925

Edit. Termien määrittely tekstin lopussa

Kirjoitin aiemmin Suomen myydyimmistä kirjoista vuonna 2017. Myös helmetin vuonna 2017 lainatuimmat listaus julkistettiin tammikuussa 2018 (Helmet 2018). Päätin käydä listan läpi nähdäkseni, mitä kirjoja pääkaupunkiseudulla lainataan ahkerasti.

Pääkaupunkiseudun lainatuimmista kirjoista ei voi tehdä suuria päätelmiä koko Suomen lainauksista, sillä aluekohtaisia eroja löytyy varmasti paljonkin. Lisäksi tietämättä tarkkaa lainaajien profiilia, on vaikeaa tehdä täsmällisiä päätelmiä tästä 20 kirjan listasta ja pääkaupunkiseutulaisten lukumieltymyksistä. Lista antaa kuitenkin hieman osviittaa siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa, sillä kirjojen lainauspäätökseen ei vaikuta raha tai taloudellinen asema.

Datan suppeuden vuoksi teen huomioita vain pääpiirteittäin enkä keskity yhtä syvään analyysin kuin myydyimpien kirjojen listassa.

Vuoden 2016 julkaisut kärjessä

Kirjoilla on elämää julkaisuvuotensa jälkeen! Ainakin muutama vuosi. Lainatuimpien kirjojen listassa on enemmän vanhempia kirjoja kuin tuoreita vuonna 2017 julkaistuja teoksia – peräti 17/20. Suurin osa kirjoista on ilmestynyt kuitenkin vuoden 2016 aikana.

Ensimmäisellä sijalla on Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma (2016). Myös Tommi Kinnusen Lopotti (2016), Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) ja Mika Nousiaisen Juurihoito (2016) ovat listalla kärkisijoilla.

Ensimmäinen vuonna 2017 julkaistu kirja helmetin listalla on sijalla 5 Jo Nesbøn Jano ja kotimaisen kirjallisuuden puolella Enni Mustosen Ruokarouvan tytär on sijalla 14. Molemmat sijoittuivat myös vuoden myydyimpien kirjojen listalle.

20. lainatuimman teoksen sisällä on paljon vähemmän hajontaa kuin 20. myydyimmän: Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma (6 278 lainausta) ja Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (3 789 lainausta) lainausmäärät eroavat vain vajaalla 2 500 kappaleella.

Myyntitykit ja Finlandian vaikutus

Listalta löytyy samoja nimiä kuin myydyimpien listalta, kuten Ilkka Remes, Enni Mustonen ja Leena Lehtolainen. Kaikki tuttuja nimiä siis. Tälläkään listalla ei oikeastaan ole nimien perusteella mitään yllättävää. Outi Pakkanen on ehkä ainut hieman tuntemattomampi nimi, jolla on kuitenkin tilaston mukaan vankka lukijakunta, sillä Peili-teoksella (2016) on peräti 4 816 lainausta.

Finlandia näyttää olevan taikasana myös helmetin listalla. Listalta löytyy edellisen vuoden palkittuja, joita on lainattu ahkerasti myös vuonna 2017. Näitä on mm. Laura Lindstedt Oneiron (2015) ja Jukka Viikilä Akvarelleja Engelin kaupungista (2016). Mitä tulee Onerioniin,  teokseen pohjautuva tanssitaideteos saattaa vaikuttaa myös teoksen myyntiin sekä lainaukseen.

jamie-taylor-110195

Lisätuloja lainauskorvauksista

On liki mahdotonta ylittää 10 000 lainauksen rajapyykkiä vuoden aikana, sillä kirjoja on kirjastossa rajallisesti ja kirjan lukemiseen voi mennä kuukausi. Yhdellä kirjalle on vuoden aikana keskimäärin siis 12 lukijaa. Lainattavien kirjojen lukumäärät vaihtelevat muutamasta kappaleesta kymmeniin.

Kirjailijat saavat lainatuista kirjoistaan nk. lainaus- tai tekijänoikeuskorvausta. Lainauskorvaus on tärkeä osa kirjailijoiden toimeentuloa, vaikka luvut eivät päätä huimaa. Vuonna 2017 lainauskorvaus nousi pohjoismaiselle tasolle 0,25 e/lainaus, kun ennen vuotta 2017 se oli 0,16e/lainaus (Sanasto 2017).

Pulkkinen on saanut Paras mahdollinen maailma kirjamyynnin lisäksi lainauksista noin 1569,50 e korvausta (bruttona). Summa on vain taskuraha verrattuna siihen, että kirja oli vuonna 2016 10. myydyin kotimainen kaunokirjallinen teos 25 200 kappaleella (Kustantajat 2016). Jos oletetaan kirjan maksaneen 30 e ja Pulkkinen on saanut n. 20% kirjan myyntihinnasta, olisi hänen osuutensa ollut n. 151 200 e (bruttona).

Toisaalta kirjan myynti hiipuu julkaisuvuoden jälkeen usein, joten lainauskorvaus takaa kirjailijan toimeentulon jatkuvuuden.

Muita huomioita

Pääkaupunkiseudun kirjastoista lainataan ahkerammin kotimaista kaunokirjallisuutta kuin käännöskirjallisuutta: suomalaisia kirjailijoita on listalla 13/20. Tämä on linjassa myydyimpien kirjojen listauksen kanssa.

Teosten genret ja aiheet jakaantuvat tasaisemmin lainattujen kirjojen listassa kuin myydyimpien kirjojen. Historiaa ja jännitystä riittää helmetinkin listalla, mutta löytyy siltä myös perinteisempää sekä modernia kaunokirjallisuutta (esim. Finlandia-voittajien teokset).

Kirjailijoiden sukupuolijakauma menee myös hyvin tasan: listalla on naiskirjailijoita 11 ½ /20 (Lars Kepler –nimimerkin takaa kirjoittaa nainen ja mies). Toisaalta jälleen kerran miehet saavat suuremmat korvaukset: top 5:ssa on ainoastaan yksi nainen.

Lopuksi

Ennen vuotta 2017 julkaistuilla kirjoilla on etumatkaa. Heillä on tunnettuvuutta edelliseltä vuodelta ja koko vuosi aikaa tulla lainatuksi. Parhaimmat myyntitykit ja palkintoehdokkaat julkaistaan yleensä syksyllä, joten kirjoja ei ole mahdollista lainata vielä hurjia määriä julkaisuvuonna. Lisäksi varausjonot saattavat venyä pitkiksi.

Voisin kuvitella Seija Ahavan Kun mieheni katosi (2017) sekä Juha Hurmeen Niemi (2017) olevan vuoden 2018 lainatuimpien kirjojen listalla. Jonotan Ahavan kirjaa tällä hetkellä helmetin varausjonossa, olen sijalla 705/811. Kirja oli kuuma puheenaihe koko syksyn ja sai hyviä arvoita monia.

Listasta voi päätellä, että Finlandia-voitto takaa ainakin lainauskorvauksia myös seuraavinakin vuosina. Hurmeen teosta saa todennäköisesti odottaa pidempään kuin Ahvaa, sillä jokainen haluaa lukea vuosittain Finlandia-voittajan.

 

Termeistä

Lainauskorvaus on verotettavaa tuloa, jota maksetaan lainausmäärien mukaan. Käsitettä ’kirjastokorvaus’ ei ole enää olemassa. Ennen termiä ’kirjastokorvaus’ käytettiin nykyisestä kirjastoapurahasta, joka siis on verotonta ja harkinnanvaraista tuloa kirjalliseen työskentelyyn. Kirjastoapurahaa voi hakea Taiteen edistämiskeskukselta tammikuussa.

 

Lähteet

Helmet (2018) ’Lainatuimmat kirjat 2017’ [Online] http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Lainatuimmat_kirjat_2017(158066) [Accessed 2.2.2018]

Kustantajat (2016) ’Bestsellerit’ [Online] http://kustantajat.fi/files/output/1503/bestsellerit-2016.pdf [Accessed 2.2.2018]

Sanasto (2017) ’Kirjallisuuden tekijöille maksetaan vihdoinkin lainauskorvaukset pohjoismaisen tason mukaan’ [Online] https://www.sanasto.fi/kirjallisuuden-tekijoille-maksetaan-vihdoinkin-lainauskorvaukset-pohjoismaisen-tason-mukaan/ [Accessed 2.2.2018]

 

Kuvat: Unsplash