Omakustanteista puhutaan paljon, mutta silti ne harvoin läpäisevät kiinnostavuuden kuoren. Harva voi sanoa lukeneensa omakustannettua kirjaa, vielä harvempi hyvää omakustannetta. Mitä sanoisit, jos kertoisin Virginia Woolfin ja Mark Twainin julkaisseen teoksiaan ensin omakustanteina?
On kulunut vuosi siitä, kun Henkäyksiä (2015) esikoisteokseni ilmeystyi ja voitti Möllärimestari-palkinnon. Saatan ampua itseäni jalkaan kirjoittamalla avoimesti ajatuksiani ja kokemuksiani omakustanteen tekemisestä sekä kustannusmaailmasta yleensä, mutta uskon rakentavaan dialogiin ja toivon kirjoituksesta olevan apua muille.
Omakustanne ei ole uusi ilmiö
Siinä se on edessä – kirja. Kirjan kannessa lukee teoksen nimi ja kirjoittajan nimi, mutta kustantaja puuttuu. Moni kokee kolmannen tahon läsnäolon välttämättömäksi laadun takeeksi eikä tällöin anna kirjoittajalle edes mahdollisuutta. Omakustanteita on kuitenkin ollut olemassa jo pitkään, mutta kustantamot ovat ottaneet ajan saatossa hallitsevan aseman kirjallisena instituutiona, joka säätelee mitä kirjoja markkinoille ilmestyy ja mitä me luemme.
Omakustanne ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö. Twainin ja Woolfin ohella mm. T.S. Elliot, Beatrix Potter sekä Margaret Atwood julkaisivat teoksiaan ensin omakustanteina (Lähde: Self-publishing seminars). Moni edellä mainituista kirjoittajista oli teoksillaan mukana luomassa kirjallisuuteen uusia muotoja, kuten Virginia Woolf modernismin ja feministisen kirjallisuuden saralla. Suomalaisista kirjoittajista ainakin Juha Vuorinen kustantaa itse ’Juoppohullun Päiväkirja’ –kirjasarjaansa Diktaattori-kustantamonsa kautta (Lähde: Diktaattori Oy).
Kustantaminen on bisnes
Kirjoittajat ja lukijat välillä unohtavat, että mitä ne kustantamot oikein ovat. Kustantamot ovat ensisijaisesti yrityksiä, jotka painavat kirjoiksi tekstejä, joista uskovat saavansa voittoa. Poikkeuksena on runot, joiden julkaiseminen on pikemminkin kulttuuriteko.
Vain 1% kaikista kustantamoihin lähetetyistä teksteistä tulee kustannetuiksi (Karila, HS 20.6.2015). Eli 99% teksteistä jää rannalle ruikuttamaan. Tekeekö se tekstistä huonon? Ei. Se vain tarkoittaa sitä, että kustantamon tulevassa kirjaluettelossa saattaa olla samankaltainen tarina jo kirjoitettuna, tekstin ei uskota myyvän tarpeeksi, teksti ei ole vielä tarpeeksi valmis tai yksinkertaisesti kustantamoiden budjetit antavat kustantaa vain X-määrän tekstejä vuosittain eikä kaikkia voi valita.
Vaikka WSOY:n kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlsson vakuuttaa, että helmet löytyvät tuhansien käsikirjoitusten joukosta nopeasti silmäilemällä (Simola, Studio55 23.05.2013), uskallan väittää, että hylkäyksen saaneissa kirjoittajissa voi olla potentiaalisia lahjakkuuksia. Kuuluisampana esimerkkinä J.K. Rowling, jonka Harry Potter-kirjasarja keräsi paljon hylkäyksiä ennen menestystä, mutta myös menestyksen jälkeen hänen pseudonyyminsä Robert Galbraith sai murskahylkäyksiä (Flood, The Guardian 24.03.2015).
Kustantamoilla on valtaa. Kaksi kustannettua kirjaa kirjoittanut voi hakea Kirjailijaliiton jäsenyyttä – eli kustannettu kirjoittaja saa tituleerata itseään kirjailijaksi (Lähde: Kirjailijaliitto). Kustantamoiden listoilla olevat saavat kirjansa jokaiseen Suomen kolkkaan sekä voittavat useimmiten kaikki kirjallisuuspalkinnot. Kustannetut teokset yleensä arvostellaan ja ne saavat palstatilaa arvostetuissa sanomalehdissä. Lisäksi kustannetuista kirjoittajista tehdään paljon mm. henkilöhaastatteluja.
Eli kustannettu kirjoittaja tavoittaa kaikki.
Miksi minä tein omakustanteen?
Suurin syy siihen, että esikoiseni Henkäyksiä ilmestyi omakustanteena oli turhautuminen. Turhautuminen sekä valmiina olevaan tekstiin, että koko kustannussysteemiin. Kirjoittajana halusin päästä eteenpäin seuraavaan tekstiin, kehittyä ja haastaa itseni kirjoittajana sekä pohtia uusia näkökulmia ja tarinoita. Halusin jättää ensimmäinen teoksen vihdoin viiden vuoden jälkeen taakse ja edetä seuraavaan.
Tein ehkä vähän tyhmästi lähettäessäni käsikirjoitusta eteenpäin kustantamoille. Lähetin sen ainoastaan kaikkein suurimmille ja tunnetuimmille kustantamoille. Niille, jotka saavat muutenkin valtavasti käsikirjoituksia päivittäin ja joita harvemmin edes luetaan. En siis käynyt kaikkia kustantamoita systemaattisesti läpi, vaan lähetin käsikirjoituksen ehkä n. viidelle toimijalle.
Olisin voinut lähettää käsikirjoituksen muillekin, mutta en halunnut odottaa enää vuottakaan. En tiedä, mitä muut kustantajat olisivat käsikirjoituksestani sanoneet, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan ihmisille, joten halusin heillä olevan edes pieni mahdollisuus löytää kirjoittamani sanat. Lisäksi huomasin samana keväänä Kalle Päätalo Instituutin järjestämän Möllärimestari-kilpailun omakustanteille ja päätin osallistua.
Omakustanteen tekeminen ja hyödyt
Omakustanteen tekeminen on nykyään Internetin aikakautena taloudellisesti lähes riskitöntä toimintaa, kun kirjoittajan ei tarvitse ostaa omaa kirjaansa satoja kappaleita ja varastoida niitä sitten olohuoneeseensa. Siksi minäkin uskalsin lähes varattomana opiskelijana lähteä sitä toteuttamaan. Mm. Amazon, BoD ja Type and Tell tarjoavat omakustantajalle kiinnostavia pakettiratkaisuja edullisesti.
Mitätön budjetti sekä ammattitaidon puute näkyvät tietysti oman esikoiseni lopputuloksessa. Kirjoittajaa auttaa, jos tuntee mielettömän graafisen suunnittelijan tai aloittelevan kustannustoimittajan.
Lukijat harvoin kirjaa lukiessaan miettivät kuinka paljon tunteja ja monien eri alojen ihmisten työpanoksia teksti vaatii tullakseen kirjaksi. Kustannetun kirjan parissa työskentelevät mm. kirjoittaja, kustannustoimittaja, kuvittaja, taittaja, tiedottaja, sekä markkinointi -ja myyntiyksikkö. Omakustantaja on all-in-one.
Omakustanne on kirjoittajan julkiset ensiaskeleet kirjoittajana: kirjoittaja tekee kaiken itse. Kun kirja on ulkona, kirjoittaja ei voi keskittyä 100% seuraavaan kirjaan, vaan hänen täytyy markkinoida, myydä ja tiedottaa kaikkeen kirjaansa liittyvästä itse.
Omakustanne merkitsee kuitenkin kirjoittajalle vapautta ja suurempia rojalteja kustannettuun kirjoittajaan verrattuna. Omakustantaja omistaa (pääsääntöisesti) itse käsikirjoituksensa oikeudet, kun kustannetun kirjoittajan teoksen oikeudet omistaa kustantaja. Omakustantaja saa itse päättää kirjansa hinnan – eli kuinka paljon hän yhdestä myydystä kirjasta ansaitsee.
Entä se markkinointi?
Kirjoittajan sisällä asuu harvemmin myyntitykki. Voin rehellisesti myöntää, että en ole juurikaan tehnyt markkinointi tai myymistä. Se ei ole itselleni luontaista eikä minulle ole siihen liittyvää tietotaitoa tai myyntimiehen motivaatiota. Myynnin ja markkinoinnin voi aina ulkoistaa, mutta lähes varattomana opiskelijana se ei ole ollut mahdollisuus.
Möllärimestari-kilpailun voittaminen on tuonut jonkin verran julkisuutta, mutta pysyttelen mieluummin varjoissa kuin paistattelen parrasvaloissa. Suurin markkinointisaavutukseni on kirjani saaminen pääkaupunkiseudun kirjastoihin, jossa sitä on lainattu ahkerasti tammikuusta 2016 asti, sekä Facebook-sivun perustaminen, jonka kautta olen tavoittanut lukijoita.
Summa summarum
Minä kuulun ihmistyyppinä ”aina kannattaa yrittää” -porukkaan. Siksi mielestäni omakustanteen tekeminen kannattaa ennemmin kuin käsikirjoituksen hautaaminen pöytälaatikkoon. Omakustanteen tekeminen on helppoa ja halpaa, siksi maltti on valttia editoinnin ja ulkoasun kanssa.
Ennakkoluulot ovat vahvoja, kun kuka vaan voi tehdä oman kirjan. Omakustanteen (edes palkitun) kirjoittaja ei saa kirjaansa suurimpiin kirjakauppoihin, pääse osalliseksi taiteelliseen työskentelyyn tarkoitettuihin apurahoihin tai oteta kirjoittajapiireissä tosissaan. Se ei silti tarkoita, että omakustannekirjan lukukokemus olisi jotenkin huonompi kuin kustannetun kirjan. Suomi ei ole vielä valmis omakustannekirjailijoille, mutta asenteita muutetaankin tekemällä.
Lähteet:
Diktaattori Oy [http://www.diktaattori.fi/kustantamo/]
Flood, A ’JK Rowling says she received ’loads’ of rejections before Harry Potter success’ in The Guardian 24.03.2015 [online] [http://www.theguardian.com/books/2015/mar/24/jk-rowling-tells-fans-twitter-loads-rejections-before-harry-potter-success]
Karila, J ’Haluatko kirjailijaksi? Älä lähetä käsikirjoitusta näin’ Helsingin Sanomat 20.06.2015 [online] [http://www.hs.fi/kulttuuri/a1434679771698]
Kirjailijaliitto [http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/jaseneksi/]
Self-publishing seminars [http://www.selfpublishingseminars.com/famousauthors.htm]
Simola, P ’Kustantamo: Harva teksti valitaan kirjaksi – Helmet kyllä löydetään’ Studio55 23.05.2013 [online] [http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/kustantamo–harva-teksti-valitaan-kirjaksi—helmet-kylla-loydetaan-/133308]
Hyödyllisiä linkkejä:
Möllärimestari-omakustannekilpailu (deadline huhtikuussa)
Epilogi – Jälkisanat 
Luulen, että omakustanteidenkin rooli ja asema alkaa hiljalleen muuttua – kiva, kun kirjoitit aiheesta! Kustannusmaailma on jo pitkään ollut murroksessa, ja lisäksi julkaisukanavat monipuolistuvat koko ajan. (Koskahan e-kirja lyö ihan oikeasti läpi? :D)
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista! 🙂
Samaa mieltä olen kanssasi; kansainvälisesti omakustanteet myyvät jo samoin kuin kustannetut teokset ja joskus vielä paremminkin. Suomalaiset ovat tunnetusti uudistusvastarintaista kansaa ja kaikki uusi tulee tänne vähän jälkiaallossa. Mutta tärkeintä on, että uudistukset tulevat. Ehkä pian e-kirjatkin ovat meillä arkipäivää 🙂
TykkääTykkää
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Olen itse myös miettinyt omakustannetta, jos mikään kustantamo ei halua käsikirjoitustani julkaista. Toivottavasti omakustanteet jo muutaman vuoden päästä olisivat ihan normi juttu, eikä mitään erikoista tai outoa. Tsemppiä sinulle! 🙂
TykkääTykkää
Hei vain, ja kiitos kannustavasta kommentistasi ja tsempeistä! Onnea sinulle käsikirjoituksesi kanssa – may the force be with you 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Törmäsin sivuusi, kun etsin seuraavaa Möllärimestari-kilpailua (vasta 2019!). Mielenkiintoinen ja perusteellinen selvitys omakustanteista ja turhautumisesta, kiitos siitä! Sama turhautuminen ja vuoden odottelu oli kohtalonani viimeisimmän kirjani kohdalla, hylkyä, hylkyä… Niinpä jälleen kerran käännyin BoD:n puoleen. Suht helppoa, kunnes pitäisi osata markkinoida! Onneksi kirjastot ovat ottaneet kirjani kokoelmiinsa, ja on sitten tullut ihan kivasti kirjastokorvauksiakin, eli lukijoita on riittänyt. Möllärimestarikilpailussa (2015) tämä viimeisin (samoin kuin sitä edellinen, v. 2010)) kirjani arvioitiin kunniamaininnan arvoiseksi. Vaikka ”oikeat” kustantamot hylkäävät, lukijat ja kilpailumenestykset kannustavat jatkamaan kirjoittamista.
TykkääTykkää
Hei Kaarina! Kiitos kommentistasi. On Demand -palvelut ovat omakustantajille ihan parasta, sillä kirjoittajan ei tarvitse ottaa taloudellistariskiä, mutta markkinointi, se se vasta vaikeaa onkin. Kummallista, että seuraava Möllärimestari on vasta vuonna 2019! Yleensä se on ollut vuosittain… Mukavaa joulua ja kirjoittamisen iloa! 🙂
TykkääTykkää