On suorastaan ironista, että Suomalaisen kirjakaupan kesäale-tuotteiden toiseksi suosituin tuote on paperintuhooja. Se tiivistää surullisesti tämän hetken kirja-alan ja yleensä kirjallisuuden tilan.
Luin tänään aamulla Ylen jutun digitaalisen kuluttamisen päästöistä. Artikkelissa kerrotaan kuinka videoiden ja multimediatoteutusten katsominen tuottaa huomattavasti enemmän päästöjä kuin tavallinen tallaaja tohtisi edes ajatella. Teknologia-ala on ymmärrettävästi ollut asiasta hiljaa kaiken IT- ja hifi-alan hypen aikana.
Siitä tulikin mieleeni, että ovatko ekirjat sittenkään ympäristöystävällisempiä kuin paperiset kirjat? Ekirjojen lukemistahan usein perustellaan juuri ekologisuudella.
Kävin tänään kirjaostoksilla (ostamassa juuri niitä fyysisiä kirjoja). Minun henkilökohtainen kulutusjuhlani, jossa mopo lähtee aina käsistä, tapahtuu kirjakaupassa (nerd!). Tuhlasin 11,18 euroa kanta-asiakasbonusta ja 2 lahjakorttia kirja-alessa. Lisäksi sain vielä pokkarileimakortilla ilmaisen pokkarin.
Yöpöydälläni, eli käytännössä Ikkunalaudalla, komeilee nyt mm. Maggie Nelsonin Sinelmiä (2019), Miki Liukkosen Hiljaisuuden mestari (2019), Sofi Oksasen Norma (2015) ja Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken (2019).
Tiedättekö, mitä se tarkoittaa? On aika pitää hetki kesälomaa!
Epilogi – Jälkisanat 