Avainsana: aivojumi

Kuulumisia, inspiraatiota ja viisasta työskentelyä

~ Mariia ~ Kommentoi

Vietän tämän viikon kirjoitusretriittiä. Tai oikeastaan lupauduin hoitamaan ystäväni kissoja ja kasveja hänen lomaillessa etelässä. Siinä sivussa kirjoitan erästä sivuprojektia, joka on ottanut tuulta alleen enemmän kuin oli tarkoitus. Uuups, inspiraatio!

Olen pohtinut myös lähiaikoina erilaisia kirjoitusrutiineja. Minulla ei oikeastaan ole mitään rutiinia; kirjoitan silloin kun minulla on aikaa ja minusta tuntuu siltä.

Viimeisen vuoden aikana olen omaksunut uuden elämänfilosofian. Ei ehkä kuulosta kovin järisyttävältä, mutta omat silmäni ovat auenneet uudelle työtavalle. Ja tadaa tässä se on: ”Work smarter not harder” eli työskentele viisaammin äläkä lujemmin.

Koulusta asti meille toitotetaan, että kovasti töitä tekemällä voi saavuttaa kaiken mitä haluaa. Nyt, kun näen maailman aikuisin silmin, voin sanoa: ”joo, mutta ei se aina mene niin”.

Yleensä kirjoittajia neuvotaan kirjoittamaan mahdollisimman paljon ja joka päivä. En ole koskaan oikein ymmärtänyt filosofiaa päämäärättömän ja pakotetun tekstin tuottamisen takana – kai tarkoitus on vain, gröhöm, kirjoittaa mahdollisimman paljon tekstiä. Mutta laatu vs määrä eivät aina korreloi…

Mitä viisaampi työskentely (tai tässä tapauksessa kirjoittaminen) on?

Koska monilla meistä aika on kortilla, kannattaa aika jakaa oman jaksamisen ja onnellisuuden mukaan. Vartissa ehtii luonnostella kirjoitettavan kohtauksen muistikirjaan, jonka voi kirjoittaa tekstitiedostoon seuraavan kerran, kun aikaa on esimerkiksi puoli tuntia. Jos keho on väsynyt, on sitä kuunneltava.

Suurta projektia lähestytään siis pienin askelin suhteuttaen omaan käytössä olevaan aikaan. Usein aikaa kirjoittamiselle ei ole puolta tuntia kauemmin, mutta monilla meistä löytyy satunnaisesti vapaita viikonloppuja. Kirjoittamiseen käytössä olevan ajan saa tällöin käytettyä tehokkaammin ja määrätietoisemmin.

Sen sijaan, että katsoisi kissavideoita youtubessa tai shoppailisi nettialessa, voi priorisoida taustatutkimuksen nettisurffailussa ylemmäs to do -listassa. Ja jos kirjoittaminen ei onnistu ja sohva ja suklaa kutsuvat – go for it! Ole itsellesi välillä lempeä.

Toisinaan on osattava myös elää sen sijaan, että vain istuisi nuhruisessa työhuoneessa velvollisuudentuntoisesti. Kirjoittajatkin tarvitsevat aiheita mistä kirjoittaa.

Sen pitemmittä puheitta menen rapsuttamaan kissoja ennen kuin teen taustatutkimusta maahisista ja kirjoitan pari kohtausta ylös muistikirjaan.

Kirjoitusiloa ja aurinkoa viikkoonne!

Opi suvaitsemaan epäjärjestystä

~ Mariia ~ Kommentoi

Kirjoittaminen on monesti epäjärjestyksen suvaitsemista, luovaa kaaosta. Käsikirjoituksella voi olla monta eri alkua, lukuja liian vähän, kohtaukset eivät yhdisty loogisesti ja uusia henkilöhahmojakin syntyy kuin sieniä sateella. Käsissä on lankakerä mutta se on solmussa.

Ajatus hautuu kuin pataruoka

Tarinat ilmaantuvat harvoin kirjoittajan mieleen ”valmiina”.  Tarina ja sen osat löytyvät usein mutkien kautta kokeilemalla erilaisia ratkaisuja, lisäämällä osia sekä poistamalla niitä.

Pahimmillaan kirjoittamista voi verrata tunteeseen, jolloin hienossa illallistilaisuudessa omenankuori on juuttunut ikenen ja hampaan väliin. Kuorta ei kehtaa tai ole mahdollista sormeilla pois, epämiellyttävä tunne pitää vaan kestää. Kirjoittaja haluaa epätoivoisesti ratkaista ongelman mutta aika ei ole siihen vielä kypsä.

Lihapadan valmistus kestää peräti tunteja, joiden aikana näyttää siltä, että mitään ei tapahdu uunissa.  Lopulta aika kuitenkin hautoo kokonaisuuden kypsäksi ja mureaksi päivälliseksi. Niin tapahtuu myös kirjoittamisen kanssa: kirjoittajan täytyy kärsivällisesti antaa ajatuksen hautua, kunnes se on valmis.

Luova kaaos

Kun puhun epäjärjestyksen suvaitsemisesta, tarkoitan luovan kaaoksen suvaitsemista.

Miellän itseni eräänlaiseksi tutkimusmatkailijaksi, sillä navigoin kohtaus kerrallaan kohti kokonaista tarinaa. Minulla saattaa olla palat A, C, D ja Y, eikä mitään muuta. Ehkä todella ohut aavistus vallitsevista teemoista.

Pyrin löytämään tarinan kirjoittamalla enkä suunnittele ”tutkimusretkeä” liian tarkasti. Usein kaikki liian hyvin suunniteltu (esimerkiksi uusi vuosi tai syntymäpäiväjuhlat) ovat ennalta-arvattavia ja tylsiä, sillä sattumille ei ole jätetty sijaa.

Sama pätee tarinaan.

Moni kirjoittaja pelkää luovaa kaaosta, sillä he menettävät kaiken kontrollin. Ennalta laadittu luku-lista neuvoo heitä pisteestä A pisteeseen B, sillä eksymisen mahdollisuus pelottaa. Tarkat suunnitelmat luovat rutiinia sekä tuovat järjestystä elämään.

Minusta luova kaaos ja kontrollin menetys voi olla hyväkin asia. Aivot stimuloituvat ajattelemaan uusia keinoja ratkaista ongelma. ”Mitä, jos…” saattaa avata koskemattomiakin reittejä kirjoittajalle monta kertaa tallatun polun sijaan.

Luovan kaaoksen hallintaa

Toisinaan luova kaaos ulottuu tekstiltä myös työpöydälle ja muuhun elämään. Miten hallita luovaa kaaosta ja oppia elämään sen kanssa?

Kun laitan ruokaa, katson usein epäuskoisena ainesosia työtasolla: voiko näistä todella tulla herkullinen ateria?  Esimerkiksi porkkanakeiton ainekset näyttävät todella tylsältä: porkkanaa, perunaa, purjoa, kasvisliemikuutio ja sulatejuustoa. Lopulta tylsistä aineksista tulee kuitenkin joka kerta herkullisen samettinen keitto.

Minusta on tärkeää oppia luottamaan, että ongelmat ratkeavat, kun on niiden aika. Yllätyn aina miten joku suurikin ongelma ratkeaa ilman suuria ponnisteluja. Ratkaisu saattaa tulla nenäni eteen tai elän sen itse vahingossa.

Kirjoittaminen on kurinalaista hommaa, jos haluaa saada valmista aikaan, mutta kurinalaisuus voi haitata luovuuttakin. Luovaa kaaosta on helpompi hallita, jos kirjoittaja oppii luottamaan tulevaisuuteen, tarinaansa sekä ennen kaikkea itseensä. Työpöydän voi sen sijaan siivota kerran, pari kuukaudessa 😉

Aivojumi – kun teksti ei etene

~ Mariia ~ 2 kommenttia

Tiedätkö tunteen, kun pitäisi kirjoittaa, mutta sanat eivät istu oikein lauseisiin tai jäävät kokonaan ilmaantumatta? Sanat kuulostavat tönköiltä, näyttävät teennäisiltä, eivätkä kerro mitään olennaista lukijalle. Valkoinen paperi tuijottaa takaisin ja syyllistää tekemättömyydestä. Kutsun tilannetta aivojumiksi. Sillä on myös virallinen nimi writer’s block.

Ja blokiltahan tila tuntuukin. Jokainen kirjoittaja törmää varmasti tasaisin väliajoin aivojumiin tekstin pituudesta huolimatta. Onneksi nämä hetket ovat usein vain väliaikaisia, mutta aivojumin kohdatessa koko maailma tuntuu olevan kirjoittajaa vastaan. Ahdistus ja pelko omista kyvyistä lisääntyy sekä epäusko, voiko tekstistä koskaan tulla valmista.

Syitä aivojumiin

Suurin syy aivojumin muodostumiseen on kirjoittajassa itsessään. Aivojumin syyt voi karkeasti jakaa kahteen eri kategoriaan; ylitehokkaaseen kirjoittamiseen tai kirjoittamisen välttelemiseen.

Tehokas ja tuloksellinen kirjoittaminen klo 8-16 arkipäivisin toimii ehkä kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen olen luovuuteni käyttänyt loppuun. Luovuus ei tottele yhteiskunnan viitekehyksiä vaan tarvitsee aikaa puhjetakseen kukkaan. Yliyrittäminen ja vellominen harvoin tuottavat hyviä tuloksia. Määrä ei korvaa laatua. Tehokkuuden jälkeen voi kestää useampikin viikko ennen kuin luovuus palaa takaisin.

Syy voi olla myös päinvastainen, jolloin kirjoittaja ajattelee aloittavansa kirjoittamisen mutta ei koskaan pääse työpöytänsä ääreen. Tässä tapauksessa kyseessä voi olla motivaationpuute, jolloin kirjoittaja tavallaan estää itseään kirjoittamasta. Aina on jotain parempaa tekemistä, kuten pöytälaatikon siivous tai Facebookin kissavideot. Ikuinen lykkääminen aiheuttaa hyvin nopeasti aivojumin, josta eroon pääseminen on mahdollista mutta vaikeaa. Ikuisuusprojekti alkaa aina huomenna. Ja huomennahan on todistetusti aina huomenna.

Miten päästä eroon aivojumista?

Aivojumi on lähes ahdistusta vastaava olotila. Kohdatessani umpikujan ja valkoisen liuskan syyttävän tuijotuksen, yritän löytää vaihtoehtoisia teitä jumista. Seuraavassa esittelen itselleni toimivia ratkaisuja.

Perjantaipähkinä. Jos minulla on jokin dilemma ratkaistavaksi, olen reilu kaveri ja annan ystävieni ratkaista ongelman puolestani. Esittelen osan ongelmaa illanvietossa ja ystäväni tarjoavat oman näkökulmansa ongelmaan. Kun sinulla on käytössäsi useampi näkökulma, voi vastaus tulla luoksesi helpommin kuin aiemmin.

Kirjoita tiesi auki. Käytän usein Julia Cameronin kehittämiä aamusivuja. Jos olen täysin rehellinen, en kirjoita sivuja aamulla. Kolmen A4-kokoisen paperin täyttäminen tekstillä kynää nostamatta ja kaikki ajatukset taltioimalla (myös ne virheet), puhdistaa mieltä (lisää aamusivuista täältä). Lisäksi illalla kirjoittaminen stimuloi ajatustyötä ja aamulla käytössäsi saattaa olla yön aikana syntyneet vastaukset.

Lue aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lähikirjastoni ovessa lukee, että kirjasto tarjoaa uusia ideoita, mikä on mielestäni osuvasti sanottu. Kun olen totaalisen solmussa luen mitä aiheesta on kirjoitettu aikaisemmin (fiktiivinen sekä tieteellinen käy), ja miten kirjoittaja on ratkaissut ongelmat. Uudet näkökulmat ja lukeminen stimuloivat omaa ajattelua.

Kysy kysymyksiä. Meillä kaikilla on oikeastaan valmiina vastaukset mutta emme ole osanneet kysyä oikeita kysymyksiä. Laadi kysymyslista, mitä tarkempia kysymyksiä esität sen parempi. Kirjaa ylös vastaukset. Käytä vastatessasi intuitiota ja heittäydy. Esim. henkilöhahmoa luodessa ja eheyttämisessä voit kysyä kuinka usein henkilöhahmo käy hammaslääkärissä? käyttääkö hän pöytäkalenteria? Näistä vastauksista voit päätellä jotain, mitä voit hyödyntää kirjoittamisessasi. Opit tuntemaan henkilöhahmosi paremmin.

Liikkuminen. Kun rääkkäät jatkuvasti mieltäsi, on kehosi (sormia lukuunottamatta) levossa. Kun rääkkäät kehoa kunnon hikilenkillä, mieli saa hetken levätä. Liikkuminen myös jotastain syystä (älä kysy miten) vilkastuttaa ajatustoimintaa, jolloin ajatus ja ratkaisu saattavat putkahtaa mieleen vahingossa.

Kirjaa hyvät ideat muistikirjaan. Pidän muistikirjaa, johon kirjaan hyviä ideoita tulevaisuuden aivojumien varalle. Useimmiten hyvät ideat tulevat vahingossa mieleen, mutta juuri silloin niille ei ole käyttöä. Kun aivojumi iskee, selaan aikaisemmin tallettamiani ideoita ja toisinaan joku niistä pääsee käyttöönkin.

Onneksi aivojumi on useimmiten väliaikaista. Yli 10 vuotta kirjoittaneena olen oppinut elämään sen kanssa, että sanat ovat oikukkaita ja huonoja kirjoituspäiviä tulee tasaisin väliajoin kalenteriin. Lisäksi olen luopunut ylitehokkuudesta sekä työpäivä-ajattelusta, vaikka se sotiikin suomalaista nöyrää työmoraalia vastaan. Itselle pitää olla samaan aikaan armelias mutta myös potkia mukavuusalueelta loitommas. Aivojumia tulee ja menee, niihin pitää vain sopeutua ja löytää omat keinot kirjoittamisen edistämiseksi.

Mitä muita keinoja sinulla on aivojumista eroonpääsemiseen?