”Elämään mahtuu aina kakkaa. Joskus sitä tulee rekkakuormallinen, toisinaan tienpientareen kasaan astuu huomaamattaan. Tähän kaikkeen auttaa, kun muistaa välillä nauraa asioiden absurdiulle. Ja nukkuu hyvät yöunet.”
Elämänfilosofiani tiivistyy edellä olevaan kappaleeseen. Täytin kesän alussa 30 vuotta, joka oikeastaan pakotti reflektoimaan elättyä elämää ja pohtimaan tulevia vuosia. Sen seurauksena tulin seuraavaan lopputulemaan: mun sisällä läikehtii onnellisuus.
On mulla jotain muutakin kerrottavaa. Mä sain nimittäin mun toisen romaanin valmiiksi kesällä. Se on mun paras teksti tähän mennessä, paljon kypsempi ja kantaaottavampi kuin Henkäyksiä. Myös kokeellisempi.
Lähetin kässärin Flow-viikonloppuna yhteen kustantamoon.
Mulla ei oikeastaan ole odotuksia enää kustantamisen suhteen. Joskus oli, mutta ehkä markkinoiden muuttuminen on sinällään tehnyt musta myös realistin. Ja eletty elämä. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Pohdin käsikirjoituksen kohtaloa sitten, kun se on ajankohtaista. Toiveeni olisi saada se kansien väliin, mutta en halua kiirehtiä asioiden edelle.
Palaan tuohon onnellisuuden läikehtimiseen, sillä se on tämän tekstin ja oman elämäni yksi tärkeimmistä termeistä ja huomioista.
Paradoksaalisesti: mä en ole lähelläkään siellä, missä olin suunnitellut olevani tähän mennessä, mutta toisaalta mä en koskaan kuvitellut pääseväni näin pitkälle. Vaikka materiaalinen menestys on jäänyt vaatimattomaksi, henkinen menestys on kumuloitunut ajan kanssa. Lopulta materiaalisesta menestyksestä on tullut mulle täysin yhdentekevää.
Sen sijaan, että kurottelisi sormenpäillään kohti tähtiä, on hyvä nähdä ne oman elämän tähdet. Ne ympärillä olevat ihmiset, joiden takia haluaa olla parempi ihminen – ei vain itselleen, mutta myös muille.
Joillakin nettisivustoilla vieraillessa tulee hyväksyä tietosuojalauseke painamalla ’Accept and move on’ eli hyväksy ja jatka eteenpäin. Toisinaan elämässä tulee tehdä juuri niin – hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on, ja jatkaa eteenpäin.
Olen siis tavallaan päässyt sinuiksi itseni kanssa: mä oon muuten ihan ookoo tyyppi ja meillä tulee olemaan kivaa loppuelämän ajan. Nyt sitä voi keskittyä tärkeimpiinkin asioihin elämässä ja lopettaa turhanpäiväisyyksistä murehtimisen.
Ja mitä tulee siihen kakkaan. Sitä voi käyttää lannoittamiseen 😀
Kuva: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 
Mukava kuulla! Elämään mahtuu tosiaan ylä-ja alamäkiä, mutta positiivinen asenne auttaa! Tsemppiä kirjoittamiseen! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Maija! Kiitos tsempeistä ja mukavasta kommentistasi. Mukavaa syksyä ja inspiraatiota kirjoittamiseen 🙂
TykkääTykkää
Kiitos!
TykkääTykkää