Sivuraiteilla: Kirjailija ei ole mediaseksikäs

7.8.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

Kirjailijat eivät kiinnosta suurta yleisöä. Laulajille, malleille, misseille, näyttelijöille, urheilijoille ja jopa taviksille on omia tosi-tv -ohjelmia. Kirjailijat jäävät kaiken ulkopuolelle. Heidän luonaan ei yökyläillä eikä heitä pyydetä esittämään teoksiaan tai kertomaan tekstiensä syntytarinoita televisiossa parhaimpaan katseluaikaan.

Stereotyyppinen kirjailija on siinä 60 vuoden iän saavuttanut mies tai nainen, useammiten mies. Stereotyyppinen mielikuva kirjailijasta oli ehkä vielä pari vuosikymmentä seuraavanlainen: viinaan menevä, tupakalta haiseva, pöhöttynyt keski-ikäinen mies.

Sittemmin kirjailijakunnasta on (onneksi) tullut kirjavampi ja monipuolisempi. Sanomalehtien kulttuurisivuilla poseeraa nykyään runsaasti kirjailijanaisia sekä eri kulttuuritaustan omaavia kirjailijoita.

Kaikkia haluavat hyviä tarinoita. Kirjoittaminen on kuitenkin hidasta, mikä tuntuu olevan kaiken tässä ajassa olevan vastakohta. TV-sarjan koko tuotannon voi ahmia yhdeltä istumalta Netflixissä ilman, että tarvitsee odottaa viikkoa nähdäkseen seuraavan jakson. Tarinan kirjoittamiseen voi mennä vuosia tai vuosikymmeniä, kuten Nathan Hillillä esikoiskirjansa Nixin (2016) tai Donna Tartilla Tikli teoksen (2013) kirjoittamisessa.

Odottaminen ja näennäisesti tulokseton toiminta ei jaksa kiinnostaa. Kärsivällisyys ja elämisen hitaus ovat hyveitä, jotka kuuluvat menneisyyteen.

Haluaako tarinankertoja kuitenkaan tulla kuulluksi muutoin kuin tekstinsä kautta?

Mitä tarjottavaa kirjailijoilla on tähän aikaan muuta kuin aikalaiskritiikkiä? Lukemisen tärkeydestä toitottaminen tuntuu kuin puhuisi kuuroille korville tai teinille. JOOJOO, tiedetään.

Ovatko kirjailijat lopulta tylsempiä kuin tarinansa, liian tavallisia astuvaksi valokeilaan? Tavallisempia kuin tavikset, liian ennalta-arvattavia ja tasapainoisia, jotta heistä saisi kiinnostavaa tv:tä. He eivät olekaan tarinoidensa sankareita vaan ovat samaa kastia lukijan kanssa.

Kaikkitietävä kertoja ei tiedäkään kaikkea.

Kuva: Unsplash

Mitä mietit, Mariia?

26.4.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Gradun palautukseen on suunnilleen viikko. Tästä johtuen en ole saanut aikaiseksi kokonaisia ajatuksia tai edes juttuaihioita. Sylissä lepää palapelin paloja, mutta ei voi olla edes varma, että ne ovat peräisin samasta palapelistä.

Siksi tämäkin kirjoitus on keskeneräinen ja täynnä puuttuvia paloja. Seuraavia ajatusryppäitä olen pohtinut viime aikoina.

Humanismin nykytila ja tulevaisuus

Humanismin nykytila ja tulevaisuus ovat puhuttaneet kovasti mediassa viime aikoina ja syystä. Humanististen alojen suosio laskee eikä humanismi kuulu Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Yhdyn valitettavasti Tuomo Salosen mielipiteeseen, että sivistykselle ei enää anneta Suomessa arvoa vaan kapitalistiset arvot ovat tulleet tilalle. Tilanne ei kuitenkaan ole mielestäni niin toivoton, sillä aikajanalla tulee usein monenlaisia notkahduksia. Innovaatioaallon jälkeen ihmiset kaipaavat taas humanismia.

Milloin on taas humanismin aika?

Suomalaisen musiikin nykytila

Suomalaisen musiikin nykytila itkettää. Valtavirtamusiikin sanat ovat usein niin huonot, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sanoituksissa toistuu paikoitellen kaikki kliseet ja ennalta-arvattavat koukut. Juha Tapion Sydän, jota rakastan – voi pojat, voiko kauempaa enää lähteä kohti aihetta? ”Jo muinaiset kreikkalaiset…”

Miksi kirjailijat ja musiikintekijät eivät tee enemmän yhteistyötä keskenään!?

Menestys – mitä se on?

The Voice of Finland (TVOF) juuri päättyneellä kaudella kilpailijoilta kysyttiin usein unelmia. Ne noudattivat samaa kaavaa: laulaa täydelle Hartwall-areenalle, myydä kultalevyjä, valloittaa sekä kotimaisen yleisön sydämet että kansanväliset tai olla muuten vaan menestynein suomalainen laulaja.

Ei siinä mitään, suuria unelmia saa olla. Unelmat ja realiteetti harvoin vain kulkevat samaa polkua. Vaikka kulkisi unelmansa polkua ei se välttämättä enää tunnu unelmalta.

TVOF kiteyttää kuitenkin karusti tilanteen luovilla aloilla: hyviä ja erinomaisia kilpailijoita on paljon. Ei riitä enää, että on hyvä eikä edes erinomainen, kun ”seuraavaan vaiheeseen” pääsee vain 50% kilpailijoista. Enemmän painoa on tuurilla kuin talentilla sekä persoonalla ja kontakteilla.

Menestyminen ja sen tarve näyttää olevan suuri jokaisella, mutta mitä on menestyminen nykypäivänä?

Kultit ja manipulaatio

Luin tammikuussa Emma Clinen teoksen The Girls (2016), joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Haluaisin ajatella, että olisin resistanssi manipulaatiolle enkä ainakaan lähtisi muiden joukossa tekemään hulluja.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, en ole enää varma. Manipuloijat osaavat olla helvetin vakuuttavia. He osaavat iskeä herkkään kohtaan ja kääntää siten kurssin kohti omaa agendaansa.

Voiko ketä tahansa manipuloida tekemään mitä tahansa?

Girls TV-sarja

Olen myöhäisherännäinen Girlsin suhteen. Kuinka virkistävää on nähdä kerrankin naiset samaistuttavina yksilöinä ilman Hollywoodin tähtipölykuorrutetta. Just tolta mäkin näytän aamulla ja isot rispektit näyttää naisen vartalo sellaisena, kun se on!

Sarja osuu ja uppoaa myös kirjoittajiin, sillä Hannah (Lena Dunham) kamppailee kirjailijaksi tulemisen kanssa. Parasta on myös realistisuus: kandilla ei saa enää huippuduunia vaan New Yorkissa selviytyäkseen pitää tehdä silppuduuneja. Dunhamin luoma sekä tähdittämä sarja saa ison suosituksen kaikkien sukupuolten edustajille.

Milloin Suomen telkkarissa nähdään kiinnostavia ja oikeasti samastuttavia naishahmoja?

Kyniä loppuvuodeksi

Pilot Hi-Tec-c Maica 0.4mm on ehdoton lempikynäni. Parasta on terävä kärki ja vaivaton kirjoitustuntuma. Vastaanotin juuri 15kpl uudelleentäytettäviä mustesäilöitä kolmeen Pilot-kynääni. Edes tullimaksut eivät haitanneet. Mustetta riittää ainakin vuodeksi. Yeah!

Olisiko minulla pian vihdoin aikaa kirjoittaa luovia projektejani?

Kuva: Unsplash

Lähteet

Kantola, A. ’Humanististen alojen suosio laskee, eikä kaikkia opiskelupaikkoja edes saada täyteen – ”Mielikuvat ovat todella vahvoja ohjaajia”’. Helsingin Sanomat. 19.3.2018 [Online] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005608100.html [26.4.2018]

Lyytinen, A. ’Guruilu ja pitchaus uivat yliopistoihin, tekoälymystö jyräsi humanistit – siksi tarvitaan sivistyneistön vastaisku’. Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005649550.html [26.4.2018]

Salonen, T. ’Suomessa vallitseva ilmapiiri ajoi minut osaksi aivovuotoa’. Helsingin Sanomat. 25.4.2018. [Online] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005654384.html [26.4.2018]

Sivuraiteilla: kirjallisuuspalkinnoista, genreistä ja uudistuspaineista

13.2.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

julian-paul-78075

Helsingin Sanomissa julkaistiin sunnuntaina 11.2. artikkeli ’Ennalta karsitut’ (Vaarala 2018), joka käsitteli Suomen suurimpiin kirjallisuuspalkintokisoihin lähetettäviä kirjoja.

Artikkelissa haastateltiin kustantamoita WSOY:stä Kosmokseen, ja kysyttiin esiraadille lähetettävien kirjojen kriteereitä. Kustantamot kertoivat päätyvänsä usein kokouksissaan perusvarmaan teokseen, mutta esiraatien kriitikot kaipaisivat laajemmin genre-rajat ylittäviä teoksia mukaan palkintoehdokkaiksi.

Päätös kielii perustavanlaatuisesta ongelmasta: osaa kirjallisista tuotoksista arvostetaan enemmän kuin toisia, taitavat kirjailijat saattavat jäädä ilman tunnustusta ja nuori lukijakunta jää auttamatta väliinputoajiksi.

Raha ratkaisee vai ratkaiseeko?

On ikävää, että kaikki potentiaaliset kirjat eivät pääse raatilaisten pöydille. Toisaalta kustannukset rajoittavat pienten kustantamoiden mahdollisuuksia lähettää useampia kirjoja.

Moni artikkelissa haastateltu kustantaja kertoo kustannusten tulevan nopeasti vastaan, kun kokouksissa pohditaan sopivien kirjojen lähettämistä raadeille. Esimerkiksi osallistumismaksu Finlandia-kisaan maksaa 85 e/kirja.

Kaikki kulminoituu rahaan. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi, ainakaan kulttuurikentällä. Olisiko vastaus progressiivinen osallistumismaksu? Eli osallistumismaksu määräytyisi edellisvuoden tuloksen mukaan. Se tasottaisi kilpailua kustantamoiden välillä ja asettaisi kirjat samalle viivalle.

Jos kustantamot lähettävät raadille potentiaaliset palkinto-kirjat myyntitilastoja tuijottamalla ja genrerajat tiukasti mielessä pitäen, voi kriitikoiden luku-urakka olla yksipuolinen. Mikä pahinta, ansioituneet kirjailijat jäävät pimentoon eivätkä saa heille kuuluvaa arvostusta. Pahimmassa tapauksessa ura saattaa tyssätä matalan kirjamyynnin takia.

Nuoret lukijat ja uudistuspaineita

Artikkelissa sivutaan nuoria lukijoita huomioimalla, että he ovat täysin unohdettu lukijakunta: kilpailuihin lähetettävät kirjat ovat usein suunnattu varttuneemmalle lukijakunnalle, mitä sitten keski-ikäinen palkintoraati palkitsee. Eli uudistusta kaipaivattaisiin asenteisiin kummankin puolen pöytää.

Artikkeli oli samoilla linjoilla viime aikaisten postausteni kanssa liittyen Suomen myydyimpien ja pääkaupunkiseudun lainatuimpien kirjoihin. Suomalainen kirjallisuus ei oikeastaan puhutellut minua alle 25-vuotiaana. Joitakin helmiä olen löytänyt mutta olisi kiinnostavaa lukea muutakin kuin historiaa ja jännitystä. Tosin taidokas jännityskirja ansaitsee mielestäni palkintoja siinä missä muutkin kaunokirjalliset teokset.

Kyllä sen näkee tilastoista (Kustantajat.fi), että kustantamot kosiskelevat jo valmiiksi sitä kohdeyleisöä, joka lukee paljon. Koko kustannuskentällä vaikuttaa olevan yhtenäinen konsensus eikä kukaan ole valmis ottamaan riskiä.

Juuri nyt on kuitenkin riskien aika. Suomalainen kirjallisuus odotaa sukupolven vaihdosta; milloin kustantamot uskaltavat lähteä uudistamaan konseptiaan? Suuri lukeva ikäluokka ei ole enää 20 vuoden päästä ostamassa kirjoja. Se, joka reagoi ensimmäisenä strategisille muutoksilla, on usein voittaja. Muut peesaavat jäljessä tai jäävät lähtöviivalle.

Tavoittaakseen nuoret lukijat, kustantamot voisivat käyttää esim. tehokkaammin some-markkinointia. En ole nähnyt omassa Facebook-feedissäni yhtäkään uutuuskirjamainosta, vaikka se on yksi tehokkaimmista mainonnan keinoista. Laihdutus- ja kauneudenhoitomainoksia kyllä. Valitsisin kernaasti kirjamainokset. (Luen itseni vielä nuoreksi, sillä olen alle 30-vuotias.)

Omakustanteelle Finlandia?

Toivon, että surullisista uutisista huolimatta kaikkia genrejä kirjoitettaisiin. Taktinen kirjoittaja saattaa alkaa kirjoittaa tekstiä, jonka mieltää yltävän palkintopallille. Elämä on liian lyhyt taktikoinnille, joten neuvon kirjoittamaan tekstiä, joka tuntuu omalta.

Kulississa on aina ollut paljon suhmurointia ja epäoikeudenmukaisuutta. Asiat menevät vaikeiksi, kun raha on läsnä keskustelussa. Silloin ihminen ei välttämättä tee itselleen parhaita ratkaisuja. Mikäli kustantajan toiminta ei vakuuta, voi aina tehdä omakustanteen.

Kiinnostavaa olisikin nähdä, milloin omakustanne pääsee Finlandiaan ehdolle. Tai voittaa palkinnon. Sanotaan, että Finlandia-palkintoa ei voiteta, vaan se myönnetään ansioituneimmalle teokselle (Vaarala 2018). Omakustanteille kyseessä olisi kuitenkin kirjaimellinen voitto.

Tiesitkö…?

Omakustanteen voi myös lähettää Finlandia-esiraadille. Osallistumismaksu on 85 e/kirja. Osallistumisohjeet ja säännöt Suomen Kirjasääntiön sivuilta.

Lähteet

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit’ [online] http://kustantajat.fi/bestsellerit [Accessed 12.2.2018]

Vaarala, N. ’Ennalta karsitut’ in Helsingin Sanomat 11.2.2018. [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005561098.html [Accessed 12.2.2018]

Kuva: Unsplash

Vuosi 2018: blogi ja kirjoittaminen

8.1.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

Tammikuussa vastassa on karu arki ja ripaus haikeutta. Koko joulukuu on mennyt fiilistelyllä ja suurella hypellä: itsenäisyyspäivä, Lucian päivä, joulun odotus, joulun pyhät ja badam uusi vuosi. Tammikuun alkaessa kaikki loppuu kuin seinään. Tai niin siltä tuntuu hetkittäin.

Blogi on ollut pienellä joulutauolla, mutta nyt on aika kaivautua suklaakääreiden alta uuteen vuoteen sekä takaisin arkeen.

Jälkisanat vuonna 2018

Blogi tulee todennäköisesti säilymään melko samana koko tulevan vuoden, joten suuria muutoksia ei ole tiedossa. Voitte hengähtää huojennuksesta.

Mitä tulee blogin sisältöön, olen kaavaillut kirjoittavani ainakin seuraavista aiheista vuonna 2018:

Vuoden 2017 myydyimmät kirjat
Elokuvia kirjoittamisesta ja kirjailijoista osa 2
Kiinnostavat kirjailijoiden elämäkerrat
Kirjoittamiseen liittyviä vaihtoehtoisia työvälineitä
Kustantajien listaus
Omakustannepalvelut
Luvut kirjassa – miten jakaa tarina lukuihin?
Tekstin elävöittäminen osa 2

Mikäli sinulla on mielessä jokin aihe, josta olisit kiinnostunut kuulemaan lisää, voit ehdottaa sitä kirjoittamalla kommentin alle tai laittamalla viestiä Facebook-sivujeni kautta.

oliver-pacas-191069

Henkilökohtaisesti

Keskityn tänä vuonna vain muutamaan projektiin. Luulen, että se on hyvä päätös, sillä minulla on taipumusta hajoilla joka suuntaan enkä ole lopulta täysin tyytyväinen mihinkään lopputulokseen. Kolme projektia kuulostaa paljolta, mutta ne ovat kaikki erilaisia: niin muodoltaan kuin myös eri kirjoittamisen/ideoinnin/taustatutkimuksen vaiheelta.

Tein päätöksen lukea enemmän tänä vuonna. Innostuin lukemaan joululomalla 6 kirjaa (!). Mikä nautinto! Kaikki muka-kiire, sosiaalisen median pöhinä ja pakko-olla-aktiivinen-kaikessa ovat vieneet lukemiselta kaiken ajan. Päätin järjestää lukemiselle enemmän aikaa ihan tavalliseen arkeen. Vaikka olen lukenut vuodessa noin 20 kirjaa, ei se lopulta ole ollut kovin paljon. Olen huomannut vähäisen lukemisen näkyvän toisinaan myös kirjoittamisessani: sanat kuihtuvat mielestä ja sanasto on tylsää.

Viimeinen ja tärkein asia liittyy kirjoittamisen työvälineisiin. Tietokoneella istuminen on helvetin uuvuttavaa. Varsinkin, kun teen töitä lähtökohtaisesti läppärillä. Päätin kokeilla kirjoittaa jälleen käsin, sillä se on todella paljon inspiroivampaa digiaikana (ks. aikaisempi postaus Kirjoita käsin!). Tämän lisäksi päätin testata myös muita työvälineitä, mutta tästä on tulossa oma postauksensa myöhemmin keväällä, vink vink.

Vinkkejä: kirjoittaminen ja lukeminen

Kun vielä muistan, vinkkaan teillekin kiinnostavasta lokakuun HS TEEMA numerosta (5/2017), joka keskittyy kirjoittamiseen. Lehdessä mm. eri alan kirjoittajat jakavat parhaat kirjoitusvinkkinsä, siinä avataan työvaihetta nimeltä editointi, Kjell Westö kertoo kirjan kirjoittamisesta vaihe-vaiheelta ja lehdestä löytyy myös kourallinen aiheita, joista kannattaa nyt kirjoittaa. Lehteä saa lainattua ainakin pääkaupungin kirjastoista painettuna ja ehkä myös diginä.

Toinen kiinnostava asia on vuotuinen Helmet-lukuhaaste. Haaste koostuu 50 Helmetin ennaltamäärätystä kriteeristä, joiden avulla kirjoja tulee lukea. Aikaa on luonnollisesti vuosi. Pidän siitä, että haasteen avulla on mahdollista löytää sellaisia kirjoja, joihin ei ehkä muutoin tarttuisi. Odotan ainakin seuraavia haasteita: 44. Kirja liittyy johonkin peliin sekä 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Ylläolevasta linkistä löytyy myös tulostettava sekä jaettava lukulista.

Kirjoittamisen ja lukemisen iloa! 🙂

Kuvat: Unsplash

Projektisuunnitelma vuodelle 2018 ja uusia tuulia

23.12.201723.12.2017 ~ Mariia ~ Kommentoi

picseli-6726

Ensiksi haluan pahoitella, että blogiini on tullut mainoksia. Ne ovat itsestäni täysin riippumattomia enkä valitettavasti voi niihin tällä hetkellä vaikuttaa. Koittakaa kestää tai sulkekaa silmänne rullatessanne niiden ohi.

Toiseksi haluan pahoitella, että tapahtumakalenterin joulukuun kohta jäi ammottamaan tyhjyyttään. Tapahtumia ei juurikaan ollut, ja mikäli oli, sain kuulla niistä vasta tapahtumapäivänä, jolloin niiden jakaminen olisi ollut epäreilun myöhäistä.

Vuosi on ollut poikkeuksellisen vilkas kirjoituskilpailujen suhteen. Todella poikkeuksellinen! Ei siis ole mikään ihme, että vuoden loppua kohden on hiljentynyt. Uskon vuoden 2018 tuovan myös uusia kiinnostavia kilpailuja tullessaan, joten kannattaa tarkkailla Kirjoituskilpailuja-sivua.

No, mitä minulle kuuluu?

Oikein hyvää. Sain elämäni ensimmäiset kirjastokorvaukset kirjoittamastani romaanista joulukuussa. Summa ei päätä huimaa, mutta kyllä se mieltä lämmittää kovasti. Mukavaa, että ihmiset ovat lainanneet kirjaani. Investoin tulot pitsaan ja olueen – oli oikein hyvä sijoitus.

Gradu vie oikeastaan kaiken kirjoittamiselle varatun ajan. En ole kirjoittanut projektejani juuri lainkaan, mutta ideoita puskee mieleen sitäkin enemmän. Minulla on sekalainen kokoelma ideoita suttupapereilla, puhelimessa, nenäliinoissa, post-it -lapuissa, sekä muistikirjassa nro 1, 2 ja 3. Onneksi gradu valmistuu toukokuuhun mennessä, joten saan luovuuteni sen jälkeen tehokkaaseen käyttöön.

Teen joka vuosi suunnitelman seuraavan vuoden projekteista. Lähinnä päätän, että mihin keskityn ja millaisella aikataululla. Tavoitteeni ovat usein aivan liian kunnianhimoisia ja optimistisia, mutta tavoitteita on silti kiva vetää itselle.

Työstän vuonna 2018 TV-käsikirjoitusta, jatkan nuorten kirjan kirjoittamista sekä kokeellisen tekstin tekemistä. Teksti on kokeellisen siksi, että en ole lyönyt vielä yhtään kirjainta Wordiin, vaan olen kirjoittanut ainoastaan käsin liuskoja. Lisäksi tekstin muoto ja rakenne pyrkivät haastamaan konventioita. Minulla on aavistus siitä, mitä tekstistä voisi tulla, mutta en halua suunnitella liiaksi. Antaa tekstin viedä.

Vuosi 2018 tulee olemaan muutosten vuosi. Muutosten ei välttämättä tarvitse olla isoja, mutta ne ovat silti elämää muotoilevia. Edessä on ainakin valmistuminen ja muutto. Suurimmat muutokset tulevat usein ilmoittamatta, joten jään odottamaan mitä vuosi 2018 tuo tulleessaan.

Mutta ennen sitä, levätkäämme ja hiljentykäämme jouluun.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta – on ollut ilo lukea palautettanne! Hyvää joulua ja upeaa uutta vuotta 2018!

Kuva: Unsplash

Haaste: kirjoita naisista

12.12.201712.12.2017 ~ Mariia ~ Kommentoi

Screen Shot 2017-12-12 at 19.48.24

Kukaan tuskin on voinut välttyä kuulemasta #metoo -kampanjasta, joka on täyttänyt sosiaalisen median viime kuukausina. Aihe on monitahoinen, mutta heijastaa lähtökohtaisesti sitä, miten naiset nähdään yhteiskunnassa. Haluaisin haastaa kaikki kirjoittajat miettimään, miten kuvaatte naisia tekstissänne.

Niin, kyllä minäkin – mutta en haluaisi lähteä sille tielle. Seksuaalinen häirintä ja naisten kokemusten vähättely on valitettavan totta ja erittäin tuomittavaa. Valittamisen ja syyttelyn sijaan haluan omalla toiminnallani yrittää muuttaa niitä vakiintuneita käsityksiä ja sääntöjä, joita toistamme huomaamattamme – erityisesti naishahmojen suhteen.

Siksi päätin kirjoittaa auki huomaamani toistuvat asiat naisten kuvaamiseen liittyen sekä omia ajatuksiani asian suhteen.

Yksipuolisia naishahmoja

tmp_lityva_d8b9cc3ccd9d4b7a_gettyimages-3375798

Onko blondi aina isotissinen ja tyhmä? Miksi nainen pitää kuvata säärien eikä luonteen kautta?

Kirjailija Ken Follett muistaa aina The Century-trilogiassaan kuvata naisen sääriä, povea ja punaisia huulia – kuinka seksikäs nainen on. Mikäli nainen on älykäs, hän mainitsee usein ettei nainen ole mitenkään nätti.

Voiko nainen olla yhtäaikaa kaunis ja viisas?

Jos katsoo populaarikulttuuria, niin harvoin. Työelämässä törmää myös toisinaan kauniin naisen ammattimaisuuden väheksyntään. Aivan kuin nainen ei voisi olla sekä viisas että upea niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Screen Shot 2017-12-12 at 19.52.19.png

Millainen rooli naisella on tarinassa: vaimo, tyttöystävä, äiti? Voiko rooli olla vain nainen tai yksilö?

Suurimmassa osassa tuotantoyhtiöihin lähetetyissä käsikirjoituksissa on miespääosa. Jos naisella on näkyvä sivuosa, on se usein passiivinen – miespääosan sidekick ja myötäilijä.

Jos puhutaan naisen olevan rohkea, siitä tulee mieleen myös antelias pukeutuminen. Miehen tapauksessa näin ei ole; mies on rohkea sanan perimmäisessä merkityksessä. Mitä edes olisi miehen rohkea pukeutuminen? 😀

Dekkareissa ja rikosromaaneissa uhrina on usein nuori nainen. Nainen on joko viaton neitsyt, jolloin kuolema on tragedia, tai nainen on langennut ja siksi kuolema on ”oikeutettu”. Tarinassa muistetaan vielä kertoa sekin, että onko nainen raiskattu vai ei.

Vakiintuneiden näkemysten ulkopuolella

Moni saattaa tahattomasti toistaa samaa kaavaa, millä naiset kuvataan ja minkälaiset roolit heille annetaan.

daniel-leone-185834

Minäkin tein niin, kun aloitin kirjoittaa. Disneyn prinsessatarinat olivat iskostuneet lapsesta asti takaraivoon; prinssi tulee pelastamaan prinsessan, prinsessa keskittyy vain näyttämään hyvältä. Tytöt käyttää punaista, pojat sinistä. Tytöt on hyviä luovissa aineissa, pojat tieteissä.

Aloin kuitenkin kyseenalaistaa koko näkemyksen, sillä ajatus prinssiä odottavasta prinsessasta tuntui ikävältä, tylsältä ja mielikuvituksettomalta.

Opin huomaamaan kuinka valjuja ja yksipuolisia naisten henkilöhahmot usein ovat. Halusin kirjoittaa oikeasti kiinnostavia naishahmoja ja antaa kaikenikäisille naisille ansaitsemaansa ruutuaikaa. Halusin kirjoittaa oikeasti inspiroivista naisista, joihon niin naiset kuin miehetkin voivat samaistua.

nelio-4

Voisin mainita hyvänä esimerkkinä uuden suomalaisen elokuvan Joulumaa (2017). Joulumaa on kiinnostava suomalainen elokuva, sillä pääosassa on varttuneempi nainen (Milka Ahlroth), joka ei esitä perinteisesti äitiä (tai isoäitiä). Hän on aktiivinen henkilöhahmo eikä mikään rooli varsinaisesti määritä häntä. Upeaa! Hän saa olla yksilö ja tehdä asioita ilman roolin tai sukupuolen määrittelyä. Super jee!

Ei minua haittaisi lukea enemmän samastuttavia ja tosielämän tarinoita naisista, mutta tällä rönsyilevällä kirjoituksella haluan ensisijaisesti inspiroida muita kirjoittajia miettimään kuinka kuvaatte naiset teksteissänne. Haluan kannustaa ajattelemaan tekstiä kokonaisuutena ja niin, että kuvaus olisi aina tekstissä tietoinen valinta eikä toistettu näkemys. Sillä kiinnostavia naishahmoja on, ajattele vaikka Peppiä.

Kuvat: SVT, Popsugar, IMDB ja Nordisk Film

Visuaalisuus teksteissä – nyt ja huomenna?

10.7.20179.7.2017 ~ Mariia ~ Kommentoi

aliis-sinisalu-299299

Visuaalisuus on kasvava teema eri mediakanavissa ja viestinnässä – eikä ihmekään, sillä keskiverto ihminen vastaanottaa lähes 80 % kaikesta informaatiostaan näköaistinsa välityksellä.

Olen huomannut, että myös kaunokirjalliset tekstit ovat muuttuneet visuaalisimmiksi. Jokaisella kirjoituskurssilla toistellaan mantran tavoin: Näytä, älä selitä!

Näytelmien ja elokuvien vaikutus

Luen Simode de Beauvoiren teosta Kutsuvieras (1943). de Beauvoir ei juurikaan luo kolmiulotteista tilaa lukijalle, jotta lukija voisi olla osa kirjan maailmaan. Lukija seuraa henkilöiden kemioita ja tulkitsee tapahtumia, teksti on dialogi-täyteistä ja etenee kohtauksittain – kuin näytelmässä.

Kutsuvieras eroaa kerronnaltaan jonkin verran nykykirjallisuudesta. Esimerkiksi Miki Liukkonen, Siri Hustvedt ja Haruki Murakami käyttävät paljon liuskoja todella tarkkaan tapahtumapaikkojen, kehonkielen tai yksityiskohtien kuvailuun kaunokirjallisissa teksteissään.

Vaikka kaunokirjallinen tarina ei lähtökohtaisesti ole visuaalisessa muodossa, muuttuvat tekstin tapahtumat lukijan mielessä kuvaksi. Mitä hiotumpaa ja yksityiskohtaisempaa tekstiä, sitä tarkempi kuva.

Olen myös huomannut, että kirjallisuusarvosteluissa toistuvat nykyään mm. termit: ’visuaalinen’, ’elokuvallisuus’ ja ’aistikas’.

Empiirisen kokemuksen ja mutu-tuntuman perusteella voisi siis väittää, että kirjallisuus on siirtynyt selittävämmästä, näytelmä-tyylisestä kirjoittamisesta kohti elokuvallisempaa kerrontaa, jossa lukijalle tehdään tilaa fiktiiviseen maailmaan eikä hän ainoastaan tarkkaile tapahtumia. Olemmehan kasvaneet elokuvakerronnan aikakautena, joten ei ole ihme, että tarinankerrontaan tulee vaikutteita elokuvista.

Tulevaisuus: mitä sillä on tarjottavana?

E-kirjat mahdollistavat paitsi lasten kuvakirjojen tekemisen innovatiivisesti, mutta myös lisäämän oman mausteensa kaunokirjallisuuteen.

Kerron esimerkin: Shark Tank –ohjelman eräässä jaksossa kaksi yrittäjää tuli rahottajien eteen esittelemään ideaansa e-kirjasta, johon on upotettu kirjan juoneen liittyviä kuvia ja videoita. Osa materiaalista havainnollistaisi kirjan tapahtumapaikkoja, osa olisi dramatisoitu pelkästään kirjaa varten. Vaikka rahoittajat olivat kiinnostuneita ajatuksesta, yrittäjät eivät saaneet rahoitusta. Syitä oli kaksi: 1) yritys oli vasta aloittanut eikä näyttöjä vielä ollut ja 2) kirjan tekeminen ei olisi ollut kustannustehokasta.

Silti minusta tuntuu, että joku nappaa ideasta kiinni ja toteuttaa ns. visuaalisen kirjan. Eli oikeastaan hybridikirjan, johon on liitetty muuta sisältöä kuin pelkästään tekstiä. Käyttäjien tuottamaa sisältöä (user-generated content) on nykyään valtavasti, joten voisikohan sitä hyödyntää jotenkin?

Mitä mieltä olet tekstien visuaalisuudesta – onko se mielestäsi hyvä vai huono asia? Kun luet kaunokirjallista tekstiä, pidätkö enemmän johdattelevasta vai kuvailevasta tekstistä?

Kuva: Unsplash