Ovatko kirjat liian pitkiä?

”[…] Kirjailijat tuhlaa sekä omaa että lukijoiden aikaa pyrkiessään rutiinipituuteen. Moni hyvä teos onnistuisi alta sadan sivun, olisi jopa parempi. […]”

Näin kirjoitti Mikael Jungner 6.8. Twitter-tilillään.

Vedin herneen syvälle sieraimeen luettuani kommentin. Niin kuin varmasti moni muukin kirjoittaja.

Jungner arvottaa tekstejään lähtökohtaisesti pituuden ja juonivetoisuuden perusteella, mikä tuntuu koko kirjallisuuden sekä kirjailijoiden työn vähättelyltä. Teksti on osiensa summa.

Jungner vähättelee radikaalisti myös kustannustoimittajien työpanosta. Kaikki, mitä painetaan kustantamon kautta kirjoiksi, on käynyt tarkkasilmäisen kustannustoimittajan kautta. Kirjoissa ei ole mitään turhaa, jokainen lause on punnittu. Kaikki kohtaukset on tarkkaan harkittu ja lauseita monta kertaa viilattu.

En usko siihen, että kirjan pitäisi olla tietyn pituinen, sillä muodon tulee tukea sisältöä. Keskiverto pituus liikkuu kuitenkin noin 200-500 sivun välillä teoksesta riippuen.

Ajatus kirjojen kutistamisesta alle 100 sivuisiksi tiivistelmiksi ei myöskään kuulosta perin hyvältä ajatukselta. Tarina kehittyy, vaikka kohtaukset eivät tuo jatkuvasti yllättäviä käänteitä ja vauhdikkaita tapahtumia. Mielestäni juuri metataso eli asiat, joita ei sanota suoraan, ovat juuri tekstin sydän.

Jos kirjoja kirjoitettaisiin tietyllä sapluunalla, puuttuisi meiltä pian välivärit.

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kirjat liian pitkiä?

Kuva: Unsplash

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s