Blogi on hyvä päättää optimismiin. Vuosi on ollut monelle haastava henkisesti ja taloudellisesti, mutta silti pilkahdus paremmista ajoista on näkyvissä. Vuonna 2020 kirjallisuusrintamalla tapahtui taas.
Kirjojen vuosi
Vuosi 2020 on ollut kirjoille poikkeuksellisen hyvä – tai oikeastaan pitäisi sanoa kai kirjamyynnille. Pandemia sai suomalaiset lukemaan ja ostamaan kirjoja enemmän kuin vuosikymmeniin.
Iloitsen kovasti lukemisen suosiosta, sillä lukemisella on paljon positiivisia vaikutuksia, mutta se on myös yksi kirjoittamisen raaka-aineista. Uskon, että mitä enemmän ihmiset lukevat, sitä enemmän saamme lukea laadukasta kirjallisuutta, tiedotteita, ohjeita tai some-päivityksiä.
Kustannusalalla jälleen yritysosto
Ruotsalaiseen Bonnier-konserniin kuuluva kustannusjätti WSOY osti Minervan, Docendon ja Crime Timen. Viime vuosina yritysostot ovat kiihtyneet, kun suuret (lähinnä Otava ja WSOY) ostavat pieniä toimijoita.
Pienet itsenäiset kustantamot alkavat olla harvassa. Saa nähdä, että miten yritysostot näkyvät kustannettavien kirjojen laadussa ja valikoimassa, kun valta keskittyy yhä pienemmälle piirille.
Mitä tapahtuu kirjoittamiselle, lukemiselle ja kustannusalalle tulevaisuudessa? Onko esikoiskirjailijoiden yhä vaikeampi saada tarinoitaan kustannetuksi?
Kilpailun vähentyminen on harvoin hyvä asia (siis muille kuin toimijoille itselleen), mutta yritän pysyä optimistisena.
Gummerukselle Finlandia-palkinto
Suomen arvostetuin kirjallisuuspalkinto, Finlandia, jaettiin jo usea kuukausi sitten. Tänä vuonna palkinto meni Gummerus-kustantamolle Anni Kytömäen kirjoittamalla Margarita-teoksella. Onnea, onnea!
Kyseessä oli Gummeruksen toinen Finlandia-voittaja. Ensimmäisen Gummeruksen Finlandian toi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista.
Hehkutan voittoa vähän jälkijunassa, mutta ansaitusti, sillä usein voiton vie jompi kumpi kahdesta suurimmasta.
Tarinat elävät – ennustuksia tulevasta
Tulevaisuuden tarinat syntyvät pienistä havainnoista, jotka löytävät muotonsa yhteiskuntamme viitekehyksessä. Tässä muutamia ajatuksia siitä, millaisia tarinoita saamme tulevaisuudessa lukea.
Uusia näkökulmia
Uskon, että kirjallisuuskentässä nähdään entistä monipuolisemmin eri näkökulmia sekä aiemmin marginaalissa olevia tarinoita. Tarinat eivät välttämättä ole uusia, mutta näkökulma tarinaan on. Yhteiskunnassamme on monia ääniä, jotka eivät tällä hetkellä tule kuulluksi. Haluaisin kuulla heidän tarinansa, heidän itse kertomanaan.
Suositut genret ja väistyvät lajityypit
Ennustan elämäkertabuumin kestävän vielä hetken, mutta hiipuvan sitten pois. Jännitys ja historia jatkavat suosittuina genreinä. Autofiktio on myös ollut suosittu lajityyppi, mutta näkisin siitä olevan tällä hetkellä jopa ylitarjontaa.
Koronan vaikutus kirjallisuuteen
Olisin yllättynyt, jos seuraavien vuosien aikana kirjallisuudessa koronan käsittely – tavalla tai toisella – jäisi vähäiseksi. Kustantajilla korona näkyy varmasti piikkinä tarjotuissa käsikirjoituksissa – tekstimme ovat aikamme tuotteita.
Jos koronapandemia jatkuu vielä odotettua kauemmin, ennustan fantasian ja eskapismin yleistyvän kirjallisuudessa. Mikäli korona on pian rokotteen avulla taputeltu historiaan, kirjallisuus kääntyy vahvemmin realismiin.
Sisältö ja muoto muuttuu?
Lisäksi uskon kokeellisuuden tarinankerronnan parissa yleistyvän niin muodon kuin sisällönkin osalta. Kirjallisuus ei tarkoita enää kirjaa. Immersio, interaktiivisuus ja pelillistäminen ovat termejä, jotka voivat pian rantautua myös kirjoittamiseen.
Ennustukset ovat, no arvauksia. Saa nähdä, kuinka hyvin ennustukset pitävät vai mentiinkö arvauksissa päin metsää.
Tässä se nyt on…
En sano ei koskaan. En sano hyvästejä, sillä mikään ei ole ikuista.
Elämä vie, elämä tuo. Jos kokemukset rikastuttavat, ollaan plussan puolella.
Kiitos, kiitos, kiitos.
————–
Kuva: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 