Aakkosellinen lista kirjoitusoppaista

jason-wong-502099-unsplash.jpg

Olet nyt jännän äärellä, sillä edessäsi on kattava listaus luovan kirjoittamisen oppaita niin suomeksi kuin kolmannella kotimaisellakin. Teokset käsittelevät pääasiassa proosaa, runoutta, elokuvakäsikirjoittamista, mutta listalla on muutama kiinnostava opus kirjallisuudestakin.

Olen lukenut jokaisen tällä listalla olevan teoksen. Tiesin lukeneeni paljon kirjoittamisesta, mutta holy fuck lista on pitkä! Kiitos Helmetin lainaushistorian, tein lähes 10 vuoden aikamatkan koko kirjoittamisen taipaleeseeni.

Osa teoksista on parempia kuin toiset eikä mikään niistä loihdi tietä kustantannetuksi kirjailijaksi tai käsikirjoittajaksi Hollywoodiin, mutta ne saattavat tuoda virkistäviä uusia ajatuksia. Osasta kirjoista on olemassa useita eri painoksia.

Lisään listan myös blogin yläpalkkiin, jotta sen voi löytää tarvittaessa helposti.

A

Ahti, R. (2002) RunoAapinen: Aistisen, Tunteellisen ja Älyllisen Kirjoittamisen Alkeet. Sanasato.

Alasilta, A. (2002) Verkkokirjoittajan Käsikirja. Helsinki: Infoviestintä.

Aristotle (1920) On the Art of Poetry. Translated by I. Bywater. Translation revised and notes added by A. Scholtz. Oxford. PDF [online] http://harvey.binghamton.edu/~clas214/aristotle_poetics.pdf

B

Bacon, H. (2004) Audiovisuaalisen Kerronnan Teoria. SKS.

C

Cohn, D. (1999) Fiktion Mieli. Helsinki: Gaudeamus.

Cameron, J. (2008) Tie Luovuuteen: Henkinen Polku Syvempään Luovuuteen. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Cameron, J. (2004) Tyhjän Paperin Nautinto. Like.

Cameron, J. (1999) Kultasuoni. Like.

E

Edgar-Hunt, R.; Marland, J. & Richards, J. (2009) Screenwriting. Ava Publishing.

Ekholm, K.; Paatela, K. & Säilä, H. (Eds.) (1984) Oriveden Opit: Kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. WSOY.

F

Ferris, S. (2013) How to Be a Writer: Secrets from the Inside. Chichester: Summerdale Publishers.

Field, S. (1994) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. 3rd edition. New York: A Dell Trade Paperback.

Frensham, R. G. (1996) Screenwriting. Chicago: NTC Publishing.

G

Goldberg, N. (2005) Writing Down the Bones: Freeing the Writer Within. Boston: Shambala. HUOM! Kirja suomennettu nimellä Luihin ja Ytimiin.

Goldman, W. (1999) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.

H

Heikkilä-Halttunen, P. (Ed.) (2010) Luovuuden Lähteillä: Lasten- ja Nuortenkirjailijat kertovat. Avain.

Heinonen, T. & Kivimäki, A. (2012) Aristoteleen Runousoppi: Opas Aloittelijoille ja Edistyneille. Helsinki: Teos.

Hiltunen, A. (1999) Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan Anatomia. Helsinki: Gaudeamus

J

Joensuu, J. (Eds.) (2008) Luova Laji: Näkökulmia Kirjoittamisen Tutkimiseen. Atena.

Jääskeläinen, M. (2005) Sana Kerrallaan: Johdatus Luovaan Kirjoittamiseen. 2. painos. WSOY.

K

Keane, C. (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

King, S. (2002) On Writing: A Memoir of the Craft. New York: Scribner. Huom! Ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kirjoittamisesta.

M

Murakami, H. (2011) Mistä Puhun kun Puhun Juoksemisesta. Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Tammi.

N

Neimala, K. & Papinniemi, J. (2010) Aloittamisen Taito. Avain.

O

Orlo, V. (2005) Tammen Ohjeet Kirjoittajille, Suomentajille & Oikolukijoille. Tammi.

R

Raittila, H. (2006) Kirjailijaelämää. WSOY.

Renkola, M. (1999) Kirjoita Hyvin. 2. painos. Tammi.

T

Tuuri, A. (2004) Kuinka Kirjoitan Romaanin? Art House.

V

Vacklin, A.; Rosenvall, J. & Nikkinen, A. (2008) Elokuvan Runousoppia: Käsikirjoittamisen Syventävät Taidot. Like.

Vakkuri, K. (2012) Kuu Tulee Auringosta Raskaaksi: Ajatuksia Kirjoittamisesta. BSV Kirja.

W

Waltari, M. (2005) Aiotko Kirjailijaksi? 4. painos. Juva: WS Bookwell.

Mitä mietit, Mariia?

mohammad-amiri-427787-unsplash.jpg

Gradun palautukseen on suunnilleen viikko. Tästä johtuen en ole saanut aikaiseksi kokonaisia ajatuksia tai edes juttuaihioita. Sylissä lepää palapelin paloja, mutta ei voi olla edes varma, että ne ovat peräisin samasta palapelistä.

Siksi tämäkin kirjoitus on keskeneräinen ja täynnä puuttuvia paloja. Seuraavia ajatusryppäitä olen pohtinut viime aikoina.

Humanismin nykytila ja tulevaisuus

Humanismin nykytila ja tulevaisuus ovat puhuttaneet kovasti mediassa viime aikoina ja syystä. Humanististen alojen suosio laskee eikä humanismi kuulu Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Yhdyn valitettavasti Tuomo Salosen mielipiteeseen, että sivistykselle ei enää anneta Suomessa arvoa vaan kapitalistiset arvot ovat tulleet tilalle. Tilanne ei kuitenkaan ole mielestäni niin toivoton, sillä aikajanalla tulee usein monenlaisia notkahduksia. Innovaatioaallon jälkeen ihmiset kaipaavat taas humanismia.

Milloin on taas humanismin aika?

Suomalaisen musiikin nykytila

Suomalaisen musiikin nykytila itkettää. Valtavirtamusiikin sanat ovat usein niin huonot, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sanoituksissa toistuu paikoitellen kaikki kliseet ja ennalta-arvattavat koukut. Juha Tapion Sydän, jota rakastan – voi pojat, voiko kauempaa enää lähteä kohti aihetta? ”Jo muinaiset kreikkalaiset…”

Miksi kirjailijat ja musiikintekijät eivät tee enemmän yhteistyötä keskenään!?

Menestys – mitä se on?

The Voice of Finland (TVOF) juuri päättyneellä kaudella kilpailijoilta kysyttiin usein unelmia. Ne noudattivat samaa kaavaa: laulaa täydelle Hartwall-areenalle, myydä kultalevyjä, valloittaa sekä kotimaisen yleisön sydämet että kansanväliset tai olla muuten vaan menestynein suomalainen laulaja.

Ei siinä mitään, suuria unelmia saa olla. Unelmat ja realiteetti harvoin vain kulkevat samaa polkua. Vaikka kulkisi unelmansa polkua ei se välttämättä enää tunnu unelmalta.

TVOF kiteyttää kuitenkin karusti tilanteen luovilla aloilla: hyviä ja erinomaisia kilpailijoita on paljon. Ei riitä enää, että on hyvä eikä edes erinomainen, kun ”seuraavaan vaiheeseen” pääsee vain 50% kilpailijoista. Enemmän painoa on tuurilla kuin talentilla sekä persoonalla ja kontakteilla.

Menestyminen ja sen tarve näyttää olevan suuri jokaisella, mutta mitä on menestyminen nykypäivänä?

Kultit ja manipulaatio

Luin tammikuussa Emma Clinen teoksen The Girls (2016), joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Haluaisin ajatella, että olisin resistanssi manipulaatiolle enkä ainakaan lähtisi muiden joukossa tekemään hulluja.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, en ole enää varma. Manipuloijat osaavat olla helvetin vakuuttavia. He osaavat iskeä herkkään kohtaan ja kääntää siten kurssin kohti omaa agendaansa.

Voiko ketä tahansa manipuloida tekemään mitä tahansa?

Girls TV-sarja

Olen myöhäisherännäinen Girlsin suhteen. Kuinka virkistävää on nähdä kerrankin naiset samaistuttavina yksilöinä ilman Hollywoodin tähtipölykuorrutetta. Just tolta mäkin näytän aamulla ja isot rispektit näyttää naisen vartalo sellaisena, kun se on!

Sarja osuu ja uppoaa myös kirjoittajiin, sillä Hannah (Lena Dunham) kamppailee kirjailijaksi tulemisen kanssa. Parasta on myös realistisuus: kandilla ei saa enää huippuduunia vaan New Yorkissa selviytyäkseen pitää tehdä silppuduuneja. Dunhamin luoma sekä tähdittämä sarja saa ison suosituksen kaikkien sukupuolten edustajille.

Milloin Suomen telkkarissa nähdään kiinnostavia ja oikeasti samastuttavia naishahmoja?

Kyniä loppuvuodeksi

Pilot Hi-Tec-c Maica 0.4mm on ehdoton lempikynäni. Parasta on terävä kärki ja vaivaton kirjoitustuntuma. Vastaanotin juuri 15kpl uudelleentäytettäviä mustesäilöitä kolmeen Pilot-kynääni. Edes tullimaksut eivät haitanneet. Mustetta riittää ainakin vuodeksi. Yeah!

Olisiko minulla pian vihdoin aikaa kirjoittaa luovia projektejani?

 

Kuva: Unsplash

Lähteet

Kantola, A. ’Humanististen alojen suosio laskee, eikä kaikkia opiskelu­paikkoja edes saada täyteen – ”Mielikuvat ovat todella vahvoja ohjaajia”’. Helsingin Sanomat. 19.3.2018 [Online] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005608100.html [26.4.2018]

Lyytinen, A. ’Guruilu ja pitchaus uivat yliopistoihin, tekoälymystö jyräsi humanistit – siksi tarvitaan sivistyneistön vastaisku’. Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005649550.html [26.4.2018]

Salonen, T. ’Suomessa vallitseva ilmapiiri ajoi minut osaksi aivovuotoa’. Helsingin Sanomat. 25.4.2018. [Online] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005654384.html [26.4.2018]

Mitä kirjoja lainataan? – pääkaupunkiseudun lainatuimmat kirjat vuonna 2017

christin-hume-482925

Edit. Termien määrittely tekstin lopussa

Kirjoitin aiemmin Suomen myydyimmistä kirjoista vuonna 2017. Myös helmetin vuonna 2017 lainatuimmat listaus julkistettiin tammikuussa 2018 (Helmet 2018). Päätin käydä listan läpi nähdäkseni, mitä kirjoja pääkaupunkiseudulla lainataan ahkerasti.

Pääkaupunkiseudun lainatuimmista kirjoista ei voi tehdä suuria päätelmiä koko Suomen lainauksista, sillä aluekohtaisia eroja löytyy varmasti paljonkin. Lisäksi tietämättä tarkkaa lainaajien profiilia, on vaikeaa tehdä täsmällisiä päätelmiä tästä 20 kirjan listasta ja pääkaupunkiseutulaisten lukumieltymyksistä. Lista antaa kuitenkin hieman osviittaa siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa, sillä kirjojen lainauspäätökseen ei vaikuta raha tai taloudellinen asema.

Datan suppeuden vuoksi teen huomioita vain pääpiirteittäin enkä keskity yhtä syvään analyysin kuin myydyimpien kirjojen listassa.

Vuoden 2016 julkaisut kärjessä

Kirjoilla on elämää julkaisuvuotensa jälkeen! Ainakin muutama vuosi. Lainatuimpien kirjojen listassa on enemmän vanhempia kirjoja kuin tuoreita vuonna 2017 julkaistuja teoksia – peräti 17/20. Suurin osa kirjoista on ilmestynyt kuitenkin vuoden 2016 aikana.

Ensimmäisellä sijalla on Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma (2016). Myös Tommi Kinnusen Lopotti (2016), Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) ja Mika Nousiaisen Juurihoito (2016) ovat listalla kärkisijoilla.

Ensimmäinen vuonna 2017 julkaistu kirja helmetin listalla on sijalla 5 Jo Nesbøn Jano ja kotimaisen kirjallisuuden puolella Enni Mustosen Ruokarouvan tytär on sijalla 14. Molemmat sijoittuivat myös vuoden myydyimpien kirjojen listalle.

20. lainatuimman teoksen sisällä on paljon vähemmän hajontaa kuin 20. myydyimmän: Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma (6 278 lainausta) ja Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (3 789 lainausta) lainausmäärät eroavat vain vajaalla 2 500 kappaleella.

Myyntitykit ja Finlandian vaikutus

Listalta löytyy samoja nimiä kuin myydyimpien listalta, kuten Ilkka Remes, Enni Mustonen ja Leena Lehtolainen. Kaikki tuttuja nimiä siis. Tälläkään listalla ei oikeastaan ole nimien perusteella mitään yllättävää. Outi Pakkanen on ehkä ainut hieman tuntemattomampi nimi, jolla on kuitenkin tilaston mukaan vankka lukijakunta, sillä Peili-teoksella (2016) on peräti 4 816 lainausta.

Finlandia näyttää olevan taikasana myös helmetin listalla. Listalta löytyy edellisen vuoden palkittuja, joita on lainattu ahkerasti myös vuonna 2017. Näitä on mm. Laura Lindstedt Oneiron (2015) ja Jukka Viikilä Akvarelleja Engelin kaupungista (2016). Mitä tulee Onerioniin,  teokseen pohjautuva tanssitaideteos saattaa vaikuttaa myös teoksen myyntiin sekä lainaukseen.

jamie-taylor-110195

Lisätuloja lainauskorvauksista

On liki mahdotonta ylittää 10 000 lainauksen rajapyykkiä vuoden aikana, sillä kirjoja on kirjastossa rajallisesti ja kirjan lukemiseen voi mennä kuukausi. Yhdellä kirjalle on vuoden aikana keskimäärin siis 12 lukijaa. Lainattavien kirjojen lukumäärät vaihtelevat muutamasta kappaleesta kymmeniin.

Kirjailijat saavat lainatuista kirjoistaan nk. lainaus- tai tekijänoikeuskorvausta. Lainauskorvaus on tärkeä osa kirjailijoiden toimeentuloa, vaikka luvut eivät päätä huimaa. Vuonna 2017 lainauskorvaus nousi pohjoismaiselle tasolle 0,25 e/lainaus, kun ennen vuotta 2017 se oli 0,16e/lainaus (Sanasto 2017).

Pulkkinen on saanut Paras mahdollinen maailma kirjamyynnin lisäksi lainauksista noin 1569,50 e korvausta (bruttona). Summa on vain taskuraha verrattuna siihen, että kirja oli vuonna 2016 10. myydyin kotimainen kaunokirjallinen teos 25 200 kappaleella (Kustantajat 2016). Jos oletetaan kirjan maksaneen 30 e ja Pulkkinen on saanut n. 20% kirjan myyntihinnasta, olisi hänen osuutensa ollut n. 151 200 e (bruttona).

Toisaalta kirjan myynti hiipuu julkaisuvuoden jälkeen usein, joten lainauskorvaus takaa kirjailijan toimeentulon jatkuvuuden.

Muita huomioita

Pääkaupunkiseudun kirjastoista lainataan ahkerammin kotimaista kaunokirjallisuutta kuin käännöskirjallisuutta: suomalaisia kirjailijoita on listalla 13/20. Tämä on linjassa myydyimpien kirjojen listauksen kanssa.

Teosten genret ja aiheet jakaantuvat tasaisemmin lainattujen kirjojen listassa kuin myydyimpien kirjojen. Historiaa ja jännitystä riittää helmetinkin listalla, mutta löytyy siltä myös perinteisempää sekä modernia kaunokirjallisuutta (esim. Finlandia-voittajien teokset).

Kirjailijoiden sukupuolijakauma menee myös hyvin tasan: listalla on naiskirjailijoita 11 ½ /20 (Lars Kepler –nimimerkin takaa kirjoittaa nainen ja mies). Toisaalta jälleen kerran miehet saavat suuremmat korvaukset: top 5:ssa on ainoastaan yksi nainen.

Lopuksi

Ennen vuotta 2017 julkaistuilla kirjoilla on etumatkaa. Heillä on tunnettuvuutta edelliseltä vuodelta ja koko vuosi aikaa tulla lainatuksi. Parhaimmat myyntitykit ja palkintoehdokkaat julkaistaan yleensä syksyllä, joten kirjoja ei ole mahdollista lainata vielä hurjia määriä julkaisuvuonna. Lisäksi varausjonot saattavat venyä pitkiksi.

Voisin kuvitella Seija Ahavan Kun mieheni katosi (2017) sekä Juha Hurmeen Niemi (2017) olevan vuoden 2018 lainatuimpien kirjojen listalla. Jonotan Ahavan kirjaa tällä hetkellä helmetin varausjonossa, olen sijalla 705/811. Kirja oli kuuma puheenaihe koko syksyn ja sai hyviä arvoita monia.

Listasta voi päätellä, että Finlandia-voitto takaa ainakin lainauskorvauksia myös seuraavinakin vuosina. Hurmeen teosta saa todennäköisesti odottaa pidempään kuin Ahvaa, sillä jokainen haluaa lukea vuosittain Finlandia-voittajan.

 

Termeistä

Lainauskorvaus on verotettavaa tuloa, jota maksetaan lainausmäärien mukaan. Käsitettä ’kirjastokorvaus’ ei ole enää olemassa. Ennen termiä ’kirjastokorvaus’ käytettiin nykyisestä kirjastoapurahasta, joka siis on verotonta ja harkinnanvaraista tuloa kirjalliseen työskentelyyn. Kirjastoapurahaa voi hakea Taiteen edistämiskeskukselta tammikuussa.

 

Lähteet

Helmet (2018) ’Lainatuimmat kirjat 2017’ [Online] http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Lainatuimmat_kirjat_2017(158066) [Accessed 2.2.2018]

Kustantajat (2016) ’Bestsellerit’ [Online] http://kustantajat.fi/files/output/1503/bestsellerit-2016.pdf [Accessed 2.2.2018]

Sanasto (2017) ’Kirjallisuuden tekijöille maksetaan vihdoinkin lainauskorvaukset pohjoismaisen tason mukaan’ [Online] https://www.sanasto.fi/kirjallisuuden-tekijoille-maksetaan-vihdoinkin-lainauskorvaukset-pohjoismaisen-tason-mukaan/ [Accessed 2.2.2018]

 

Kuvat: Unsplash

Lukuelämyksiä ja inspiraatiota

alex-geerts-424409

Ensiksi täytyy onnitella Juha Hurmetta Finlandia-palkinnon voitosta: Onnea Juha!

Minun täytyy häpeäkseni kertoa, että en ole koskaan lukenut yhtäkään Hurmeen kirjaa. En vain ole koskaan törmännyt niihin missään. Kiinnostuin kuitenkin heti kirjan aihepiiristä, kun kuulin siitä Finlandian voiton jälkeen.

Kävin töiden jälkeen Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa ja vein viimeisen kappaleen Niemi-teosta (eikä hävetä yhtään). Tarkoitukseni on lukea sitä joululomalla, mutta sormeni syyhyävät jo aloittamaan. Kansi on todella kaunis, kieli vaikuttaa ensisilmäyksellä todella eheältä ja kerronta mukaansatempaavalta. En malta odottaa.

Luen tällä hetkellä sattumalta tämän vuoden Nobel-voittajan Kazuo Ishiguron romaania Ole luonani aina (2006). Olen ehkä lukenut kirjan takakannen aikaisemmin, mutta sen siirappinen nimi on ollut luotaantyöntävä (paraskin puhuja, allekirjoittanut antoi omalle kirjalleen nimeksi Henkäyksiä) sekä Keira Knightleyn ja Carey Mulliganin kasvot kannessa saivat jättämään kirjan hyllyyn. Kirjasta on siis tehty samanniminen elokuva vuonna 2010 ja pokkari on elokuvan jälkeinen uudelleenjulkaisu.

Noin kuukausi sitten halloween bileissä eräs ystäväni suostutteli omasta kirjahyllystään ottamaan ko. kirjan mukaani ja ylisti sen maasta taivaaseen, kun kerroin etsiväni hyvää kirjaa. Olin lukenut peräkkäin monta kirjaa, jotka eivät sykähdyttäneet ja etsin kirjaa tositarkoituksella.

kate-williams-40159

Otin kirjan vastaan hieman skeptisesti. Tiedättekö tilanteen, kun joku suosittelee jotain oikein tosissaan ja sitten siinä pitää vain jotenkin myöntyä ottamaan tyrkytetty asia vastaan ettei loukkaisi toisen tunteita?

Mutta kirja toden totta imaisi sisäänsä: ensin poikaystäväni, joka tarttui hetken mielijohteesta kangaskassista nostamaani teokseen ja katosi sitten kaiken kommunikaation ulkopuolelle, ja pian myös minut.

Yritän säästellä kirjaa, jotta se ei loppuisi. En ole siinä kuitenkaan kovin hyvä, sillä jäljellä on enää 50 sivua. Tiedättekö tunteen kun löytää jotain upeaa eikä halua päästää irti? Haluaisi, että se jatkuisi niin kuin liian pitkä kesäloma, jotta ei tarvitsisi palata takaisin arkeen. Tällä kertaa suosittelu piti todellakin paikkansa.

En aio kertoa mistä kirja kertoo. Se on tarina, mutta häilyvä sellainen. Teokselle tekee parhaiten oikeutta se, että jokainen lukija lähestyy sitä tietämättä lainkaan, mistä se kertoo.

bookblock-417570

Vaikka minuun on iskenyt tavallinen kateus ja riittämättömyyden tunne, että en koskaan voisi kirjoittaa mitään niin upeaa, on kirja myös inspiroinut minua. Kirjoitin jokunen aika sitten, että en ole kirjoittanut muistikirjaan juuri mitään. On kuin luovuuteni olisi kuivunut. Kuivakausi on viimein päättynyt, sillä kirjaa lukiessani olen täyttänyt paperiarkkeja tekstillä ja joudun toisinaan keskeyttämään lukemani luvun pitkäksikin aikaa, jotta saan inspiraationa ryöppyävän luovuuden nopeasti tallennettua paperille.

Voi kunpa minäkin voisin kirjoittaa juuri noin on vaihtunut miten voisin kirjoittaa paremmin, jotta saisin ääneni kuuluviin? tai miten oppisin olemaan miettimättä liikaa ja vain nauttimaan kirjoittamisesta?

Lukemisen nautinto on yksi parhaista nautinnoista, uskokaa pois. Seksikin jää helposti toiseksi.

Kirjoittamiseen liittyvä leikillisyys ja keveys palaa itselleni usein juuri hyvän kirjan myötä. Sisällä oikein sykähtää kuin lukee hyvää kirjaa. Teksti stimuloi ja pian mieleen pulppuaa upea lause, kohtaus tai vain metafora. Se tuntuu melkein vahingolta, mutta on ollut odottamassa vain oikeaa hetkeä.

Kuvat: Unsplash

5 syytä miksi en mennyt tänä vuonna Helsingin kirjamessuille

freddie-marriage-92621

Tänä vuonna en mennyt kirjamessuille. Olen seurannut vuosia kuinka kirjallisuuden muutenkin jo vähäistä presenssiä nakerretaan voimakkaasti jopa niiden omilla messuilla.

Minä haluaisin sukeltaa upeisiin tarinoihin, runoihin ja kerrontaan. Haluaisin löytää uuden kirjan ja kirjailijan. Haluaisin kuulla kirjojen syntyprosessista ja seikkailla kirjojen maailmassa viikonlopun.

Mutta toinen on todellisuus.

1. Kirjallisuuden jatkuvasti vähenevä painatus.

Esikoiskirjailijat nostettiin tänä vuonna ”enemmän” esille: heille annettiin lava-aikaa peräti 3 minuuttia/ kirjailija – jes! Runoilijoita ei kuitenkaan laskettu esikoiskirjailijoiksi ja he jäivät ilman ansaitsemaansa (vähäistä) huomiota.

Lauantaina Tuntematon Sotilas -elokuvan tekijät olivat haastateltavana Eino Leino -lavalla. Siis elokuvan. Kirjamessuilla. Messuilla haastateltiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalaa ja sotamies Rahikaista näyttelevää Andrei Alénia ja he keskustelivat elokuvan yhteydessä julkistaistusta Tuntematon Sotilas -elokuvakirjasta. Eli siis kirjasta, jossa on still-kuvia elokuvasta ja sen lavasteista.

Kirjamessuilla oli tietysti valtavasti kirjalijavieraita, mutta haastattelut vaikuttivat hyvin suppeilta ja kirjailijat joutuivat tekemään lavoilla tilaa myös muille mediakasvoille.

2. Julkkiksilla keuliminen.

Sosiaalisen median aikakautena julkkikset elävät kissanpäiviä. On instaa, facea, twitteriä, blogia, talk showta, lööppejä – mutta pitääkö sitä tunkea vielä kirjamessuille mainostamaan (oma)elämäkertaakin.

Viime vuonna Helsingin kirjamessuilla oli Madventuresin Riku ja Tunna. He näyttivät olevan siellä tänäkin vuonna. Älkää ymmärtäkö väärin; pidän heidän meningistään, mutta en välttämättä haluaisi tavata heitä juuri kirjamessuilla.

Tänä vuonna kirjamessuilla oli julkkiskasvoista mm. Jone Nikula, Jethro RostedtJere Karalahti ja Timo Jutila. Ai niin, ja tietysti Gasellit.

3. Hyvinvointi, lifestyle ja kokkaus -kategorioiden presenssi.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edelleenkin. Vuosittain on muitakin messuja, jotka keskittyvät hyvinvointiin, ruokaan ja liikunta. Esim. I Love Me -messut, jonne lifestyle ja hyvinvointi aiheiset kirjat sopivat mielestäni paremmin.

Maarit Kallio on ihanan sympaattinen, mutta hänen kirjojaan todennäköisesti ostetaan ilman messujakin. Hän on kolumnisti Helsingin Sanomissa, hänellä on (ollut) oma TV-ohjelma ja hän on juurtunut median yhdeksi vakiokasvoksi.

4. Politiikka.

Lavoille nousivat puhumaan mm. Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen, Sixten Korkman, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Laura Huhtasaari.

Pitääkö sitä politiikkaa tuutata kirjamessuillekin. Presidenttikilpa näyttää olevan käynnissä. Argh!

5. Kirjojen hullut päivät.

Kirjoja myydään polkuhintaan halpahallien alennusmyynneissä ja ihmiset rynnivät itselleen mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Kirjamessuista on tullut hullujen päivien kaltainen ostosjuhla, mutta valitettavasti se ei näy kirjailijoiden kukkarossa.

*****

Mediassa jatkuvasti puhutaan siitä kuinka ihmiset lukevat nykyään kovin vähän kirjoja. Kirjamessut eivät ainakaan tarjoa parasta valikoimaa ja innosta lukijaa. Helsingin Sanomissakin ennen messuja julkaistu artikkeli ”On olemassa niin paljon jännempiä asioita kuin kirjojen lukeminen” – yhdeksäsluokkalaiset keräävät kirjamessuilla ilmaisia karkkeja (HS 25.10.) ei antanut kovin valaisevaa kuvaa yhdeksäsluokkalaisten kiinnostuksesta kirjoihin.

Helsingin kirjamessut näyttää kuinka surullisessa asemassa kaunokirjallisuus nykypäivänä on: messujen vetonauloista moni tekee työkseen muuta kuin on kirjailija. Kaunokirjailijoilla ei ole samaa näkyvyyttä kuin julkkiksilla tai politiikoilla, miksi kaikkien pitää tunkea kirjamessuille!?

Äänekkäimmät voittavat huutokilpailun. Harmi vaan, että kirjailijat ovat usein hiljaisia introverttejä.

Photo: Unsplash

Visuaalisuus teksteissä – nyt ja huomenna?

aliis-sinisalu-299299

Visuaalisuus on kasvava teema eri mediakanavissa ja viestinnässä – eikä ihmekään, sillä keskiverto ihminen vastaanottaa lähes 80 % kaikesta informaatiostaan näköaistinsa välityksellä.

Olen huomannut, että myös kaunokirjalliset tekstit ovat muuttuneet visuaalisimmiksi. Jokaisella kirjoituskurssilla toistellaan mantran tavoin: Näytä, älä selitä!

Näytelmien ja elokuvien vaikutus

Luen Simode de Beauvoiren teosta Kutsuvieras (1943). de Beauvoir ei juurikaan luo kolmiulotteista tilaa lukijalle, jotta lukija voisi olla osa kirjan maailmaan. Lukija seuraa henkilöiden kemioita ja tulkitsee tapahtumia, teksti on dialogi-täyteistä ja etenee kohtauksittain – kuin näytelmässä.

Kutsuvieras eroaa kerronnaltaan jonkin verran nykykirjallisuudesta. Esimerkiksi Miki Liukkonen, Siri Hustvedt ja Haruki Murakami käyttävät paljon liuskoja todella tarkkaan tapahtumapaikkojen, kehonkielen tai yksityiskohtien kuvailuun kaunokirjallisissa teksteissään.

Vaikka kaunokirjallinen tarina ei lähtökohtaisesti ole visuaalisessa muodossa, muuttuvat tekstin tapahtumat lukijan mielessä kuvaksi. Mitä hiotumpaa ja yksityiskohtaisempaa tekstiä, sitä tarkempi kuva.

Olen myös huomannut, että kirjallisuusarvosteluissa toistuvat nykyään mm. termit: ’visuaalinen’, ’elokuvallisuus’ ja ’aistikas’.

Empiirisen kokemuksen ja mutu-tuntuman perusteella voisi siis väittää, että kirjallisuus on siirtynyt selittävämmästä, näytelmä-tyylisestä kirjoittamisesta kohti elokuvallisempaa kerrontaa, jossa lukijalle tehdään tilaa fiktiiviseen maailmaan eikä hän ainoastaan tarkkaile tapahtumia. Olemmehan kasvaneet elokuvakerronnan aikakautena, joten ei ole ihme, että tarinankerrontaan tulee vaikutteita elokuvista.

Tulevaisuus: mitä sillä on tarjottavana?

E-kirjat mahdollistavat paitsi lasten kuvakirjojen tekemisen innovatiivisesti, mutta myös lisäämän oman mausteensa kaunokirjallisuuteen.

Kerron esimerkin: Shark Tank –ohjelman eräässä jaksossa kaksi yrittäjää tuli rahottajien eteen esittelemään ideaansa e-kirjasta, johon on upotettu kirjan juoneen liittyviä kuvia ja videoita. Osa materiaalista havainnollistaisi kirjan tapahtumapaikkoja, osa olisi dramatisoitu pelkästään kirjaa varten. Vaikka rahoittajat olivat kiinnostuneita ajatuksesta, yrittäjät eivät saaneet rahoitusta. Syitä oli kaksi: 1) yritys oli vasta aloittanut eikä näyttöjä vielä ollut ja 2) kirjan tekeminen ei olisi ollut kustannustehokasta.

Silti minusta tuntuu, että joku nappaa ideasta kiinni ja toteuttaa ns. visuaalisen kirjan. Eli oikeastaan hybridikirjan, johon on liitetty muuta sisältöä kuin pelkästään tekstiä. Käyttäjien tuottamaa sisältöä (user-generated content) on nykyään valtavasti, joten voisikohan sitä hyödyntää jotenkin?

Mitä mieltä olet tekstien visuaalisuudesta – onko se mielestäsi hyvä vai huono asia? Kun luet kaunokirjallista tekstiä, pidätkö enemmän johdattelevasta vai kuvailevasta tekstistä?

 

Kuva: Unsplash

Lukemisen tärkeydestä!

IMG_4445

Lukeminen on yksi parhaista asioista, joita tiedän! Luen ennen kuin menen nukkumaan, mutta etenkin viikonloppuisin ja lomilla. Kun mieleni ei tee kirjoittaa, luen. Luen niin kauan, että kirjoittaminen alkaa taas maistua. Jos olisi mahdollista, olisin varmasti ammatti-lukija 😀

Kauhistun joka kerta, kun aloitteleva kirjoittaja kertoo vihaavansa lukemista tai lukeneensa kirjan viimeksi yläasteella äidinkielenopettajan painostuksesta. Kauhistun, koska: 1) en tiedä onko mitään ihanampaa kuin lukeminen, 2) jos ei lue, miten maailmasta oppii mitään? 3) mistä tietää mikä on hyvää kirjoittamista? 4) miksi kukaan lukisi kirjoittajan kirjoja, jos kirjoittaja ei viitsi lukea muiden kirjoja? 5) lukeminen inspiroi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat käsi kädessä.

Mikään teknologia ei pärjää ihmisen mielikuvitukselle! Ihminen pääsee sukeltamaan kirjan maailmaan ja elämään henkilöhahmon kautta toista elämää. Edes virtuaalinen todellisuus ei pysty vielä luomaan yhtä aidon tuntuista kokemusta. Kirjat herättävät tunteita, opettavat, viihdyttävät, sivistävät ja vievät lukijan ajatuksen tasolla toiseen aikaan sekä paikkaan. Olen oppinut lukemattomat määrät asioita maailmasta, mutta myös itsestäni vain kirjoja lukemalla.

Onko sillä väliä, mitä lukee? Kyllä ja ei.

Jos haluaa kirjoittaa scifiä, kannattaa genreä lukea laajemminkin, jotta ei päädy keksimään pyörää uudestaan. Toisaalta ei kannata haaskata omaa aikaansa sellaisen kirjan lukemiseen, mikä ei säväytä. Oman mielenkiinnon kannattaa ohjata kirjavalintaa.

Kirja haastaa välillä, joten tekstin kanssa ei saa luovuttaa heti. Kirja on kuin hyvä ystävä; ystävyys ei yleensä muotoudu virtaviivaisesti vaan antaa odottaa. Monipuolinen lukutausta antaa eväitä luoda jotain aivan uutta omalla kirjoittamisen saralla. Kuvittele olevasi suuressa buffet-pöydässä – kaikkea kannattaa maistaa!

En pitänyt äidinkielentunneista koulussa, sillä lukemiseen ei (ainakaan meidän koulussa) varsinaisesti rohkaistu ja oppilas jätettiin aika yksin klassikoidan pariin kamppailemaan. Vaikka olen kasvanut kirjojen parissa, en minäkään innostunut koulujen lukulistoista.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut mm. seuraavia romaaneja: Mikko Kamula: Ikimetsien Sydänmailla, Kjell Westö: Missä Kuljimme Kerran, Siri Hustvedt: Amerikkalainen Elegia, Antonio Munoz Molina: Sefarad, Tove Jansson: Viesti ja Mia Kankimäki: Asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Toisista kirjoista olen pitänyt enemmän kuin toisista, mutta ne ovat kaikki olleet omanlaisiaan lukukokemuksia.

Lisäksi olen yrittänyt lukea Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-kirjaa, mutta sinniteltyäni puoleen väliin jouduin toteamaan (niin kuin monen monta kertaa aiemminkin), että en ole scifin ystävä. Yöpöydällä pinossa odottaa mm. muutama elämäkerta, Virginia Woolfin päiväkirjat II ja Simone de Beauvoirin Kutsuvieras.

Tässä pieni lista, jonka avulla kirjasta saa enemmän irti:

  • Milloin kirja on kirjoitettu? Kirja on saattanut olla omana aikanaan uudistuksellinen aiheensa tai tyylinsä vuoksi, mutta aika on ajanut ohi näistä konventioista. Teksti itsessään tuntuu vieraalta sekä kirjan tituleeraaminen suureksi klassikoksi luotaantyöntävältä. On hyvä pitää mielessä milloin kirja on kirjoitettu, jotta siihen saa tarpeeksi perspektiiviä.
  • Aseta kirja kontekstiin. Käytä historiallista viitekehystä: mitä kirjan tapahtumien aikana tapahtui esim. maailmalla, Euroopassa, Suomessa tai Helsingissä? Historiallinen konteksti auttaa ymmärtämään ja asettamaan kirjan osaksi muita tapahtumia. Muita hyödyllisiä konteksteja: polittinen, kulttuurillinen, sosiaalinen, yms.
  • Mitä tiedät jo valmiiksi aihepiiristä, teemasta tai tapahtumapaikoista?
  • Kyseenalaista. Miksi henkilöhahmot tekevät niin kuin tekevät? Miksi he sanovat juuri noin?
  • Kiinnitä huomiota rakenteeseen ja lauseisiin. Onko rakenne elliptistä? Onko siinä monta näkökulmaa? Millainen kertoja on kyseessä? Onko teksti lyyristä?
  • Jos luet jonkin mielettömän lauseen tai ajatuksen, voit käyttää sitä omissa teksteissäsi. Lausetta ei tietenkään saa copy-pasteta suoraan, mutta lauserakennetta tai ajatusta voi toki hyödyntää omissa töissään. Kaikki tieto perustuu aikaisemmin opittuun tietoon ja kirjoittaminenkin on usein lainaamista (tai varastamista, niin kuin Jari Tervo sanoo)
  • Miten olisit itse lähestynyt aihetta?
  • Miksi pidät kirjasta? Miksi et? Listaa syitä. ”Koska se on hyvä/huono” ei riitä.

On upea tunne, kun kirja tempaa mukaansa! Se on yksi onnen tunteista!