Halu ei ohjaa lukemaan

”Jos kukaan ei lue kirjaa, ei se ole olemassa.”

Erään tutun kirjan ontologisuuteen eli kirjan olemassa oloon liittyvä argumentti (yllä) tuli mieleen väistämättä lukiessani vuoden 2019 kirjamyynnin tilastoja. Reflektoin tietysti omaa lukemistani listaan ja mieleeni heräsi monia ajankohtaisia asioita.

Sopuli-ilmiö ohjaa lukuvalintoja

Ostetuimpien kirjojen listalla on paljon ns. ”suosittua” kirjallisuutta. On tunnettuja nimiä, viihteellistä genreä ja kirjallisesti (ja kritiikeissä) arvostettuja teoksia. Vähän yllätyksiä siis – lähtökohtaisesti valtavirtaa. ”Ostan (ja luen) sitä, mitä muutkin lukevat” eli monet ovat yhtenä sopulina muiden joukossa. Nämä kirjat ovat siten turvallisia ja helppoja valintoja.

Tavallaan ilmiössä on kyse myös FOMO:sta (fear of missing out) ennen kuin se edes oli konsepti. Lukija pääsee nauttimaan valtavirran aalloista eikä jää paitsi kahvipöytäkeskustelusta.

Kärjistetysti voisi sanoa, että tunnettu kirjallisuus = hyväksyttävää ja tunnustuksellista kirjallisuutta, sillä tunnettu kirjallisuus nauttii yhteisön konsensusta.

Tilastollinen illuusio

Myydyimpien kirjojen top-listat hämäävät, sillä saamme tietää vain 20 parhaimman teoksen myynnin. Listan ulkopuolelle jää paljon teoksia, joiden myyntimääristä emme tiedä. Kustantamoita on viime vuosikymmeniä tullut lisää (mm. Kosmos ja Aula) ja kirjavalikoima on todennäköisesti myös laajentunut.

Yli 3 000 kpl myynti Suomessa on tunnetusti ollut erinomainen tulos teokselle. Listan ulkopuolella on monta tämän rajapyykin ylittävää teosta, monesta eri genrestä ja aihepiiristä.

Tilastojen tuijottaminen on vaarallista, sillä se saattaa kaventaa kirjallisuutta ja näkökulmia kirjoista keskustellessa. Tuttuani lainaten saattaa muodostua tilanne, että ”Jos kirja ei pääse top-listalle, ei se ole merkittävä kirja”.

Tunnetusti nuoret ja nuoret aikuiset ostavat vähemmän kirjoja kuin muu väestö. Silti heidän kohderyhmälleen suunnattu kirjallisuus on tärkeää ja sille on paikkansa.

Halun ja tarpeen epätasapaino

Kiinnostus ohjaa paljon nykyihmisen tarpeita. Monet kirjallisesti, kulttuurisesti tai yhteiskunnallisesti tärkeät teokset saattavat rajautua kiinnostuksen ulkopuolelle. Lukeminen antaa työkaluja ymmärtää erilaisuutta.

Jos ihminen olisi seurannut pelkkää kiinnostustaan, ei homo sapiens välttämättä olisi selvinnyt tähän päivään nauttimaan lattea ja avokadoleipiä sekä katsomaan Netflixiin ladattua uusinta 12-osaista draamasarjaa.

Kiinnostus suosii halua tarpeen kustannuksella. En sano, että haluaminen olisi kiellettävä kokonaan. Haluaminen on kuitenkin ylikorostunutta nyky-yhteiskunnassa. Se, mitä haluamme ei välttämättä ole mitä oikeasti tarvitsemme.

Kuva: Unsplash