Oletko saanut hylkäyskirjeen?

”Parhaat kiitokset lähettämästäsi kirjaehdotuksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.”

Hylkäys, hylky, hylsy

Kirjeellä tai sähköpostilla, jotka ilmoittavat ettei ole tullut hyväksytyksi, on monta nimeä. Sain edellisen persoonattoman hylkäyksen käsikirjoituksestani eräältä kustantamolta jokin aika sitten. Jos minulla olisi tallessa kaikki hylkäykset, joita olen koskaan saanut, voisi paperilla tapetoida pienen yksiön seinät. Ja ehkä vielä osan vintistä sekä pyöräkellarin.

Ensimmäiseksi tulee pettymys, epäusko, itseinho ja epäilys omista kyvyistä, pettymys vaihtuu vihaksi yritystä kohtaan, seuraa masennus ja viimeiseksi tsemppaan itseni taas jatkamaan. Paskat ne mitään tietää! ja uutta käsistä aluille.

Jokainen on varmasti kokenut hylkäyksen jossain vaiheessa elämäänsä jonkin itselle tärkeän asian äärellä. Sen ei tarvitse liittyä edes kirjoittamiseen, mutta voi olla työpaikkaan, parisuhteeseen tai harrastukseen liittyvä, että ei ole valittu unelmien työpaikkaan, edustusjoukkueeseen tai että rakkauden kohde on antanut pakit ilman myrskyvaroitusta.

Hylkäys tai tarkemminkin yksin jäämisen pelko onkin Sigmund Freudin mukaan toinen ihmisen suurimmista luontaisista peloista. Se toinen on kuolemanpelko, kun kuitenkin haluatte tietää.

Joku saattaa ajatella, että mitä se vielä siinä yrittää, kun se saa jatkuvasti hylkäyksiä. Eikö se tajua jo, että siitä ei ole sille alalle. Mutta mielestäni minusta on. Ja niin on sinustakin. Monesti kirjoja lukiessani ajattelen, että tämäkin on jotenkin luiskahtanut kustannusohjelmaan, vaikka ei tämä kirjana mikään kummoinen ole.

Vaikka pettymystä voi olla vaikeaa käsitellä, pitää yrittää muistaa, että ei ole huono. Valituksi tulemiseen riippuu loppuen lopuksi moni asia. Moni sellainen asia, johon ei voi edes vaikuttaa, kuten muut hakijat ja kustantajan taloudellinen tilanne.

Olen saanut paljon hylkäyksiä, mutta olen myös monesti onnistunut. Epäonnistumisten määrä ei siis ole vakio.

Silti ”Kiitos mielenkiinnostasi yhtiötämme kohtaan, mutta valitettavasti…” -alkuiset viestit tuntuvat persoonattomalta oven sulkemiselta, kuin märältä tiskirätiltä suoraan naamaan. Viestit, johon on laitettu ylimääräinen minuutti, saavat minulta kuvitteellisen ylävitosen.

Kuva: Unsplash

One comment

  1. Ensimmäinen hylkyni tuli vuonna 1982. Liuskan pituinen kirje, jossa oli perusteltu, miksi hylky tuli. 2010-luvulla hylky viestitettiin yhdellä lyhyellä virkkeellä: Emme ole kiinnostuneita käsikirjoituksestanne. Siinä välissä muutama hyväksytty teksti. Kuulin juuri, että kirjapainossa on ollut tänä vuonna ruuhkaa. Yrittäjiä riittää.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s