Helppo keino parantaa tekstiä ja saada lauseisiin tehoa on poistaa adverbejä. Sanotaan, että amatöörikirjoittajan ja ammattikirjoittajan erottaa siitä, kuinka paljon adverbejä löytyy tekstistä.
Adverbit herättävät kirjailijoissa puistatuksia ja turhautumista. Mitä ne oikein ovat? Ja miksi kirjailijat kammoksuvat niitä?
Mikä on adverbi?
Adverbi on sana, joka määrittää verbiä tai koko lausetta. Se kertoo lisätietoa siitä, miten, missä, milloin tai kuinka paljon jotakin tapahtuu. Adverbit ilmaisevat mm. tapaa, paikkaa, aikaa ja määrää. Adverbi ei taivu lainkaan tai se taipuu hyvin vajaasti, ja niitä kutsutaan myös seikkasanoiksi.
Adverbi on siis tavallaan täytesana, joka vie tehon verbeiltä ja häivyttää virkkeen ajatuksen.
Alla näet esimerkkejä adverbeistä ja kuinka ne voi tunnistaa.
- Hän juoksi nopeasti. → Miten juoksi?
- Hän tuli aikaisin. → Milloin tuli?
- Asumme lähellä. → Missä asumme?
- Hän puhuu todella hyvin. → Kuinka hyvin?
Itse ajattelen adverbejä sisältävää lausetta hidasteeksi ajoväylällä: kerronta hidastuu, ajatus katkeaa eikä sana tuo mitään uutta. En korvaa jokaista adverbiä, mutta suurimman osan.
Yllä olevat esimerkit voi korvata esimerkiksi seuraavalla tavalla:
- Hän kiiruhti
- Hän saapui ennen muita/aamunkoitteessa
- Asumme kadun toisella puolelle/samassa naapurustossa
- Hänen kielitaitonsa on vakuuttava
Kun adverbit tunnistaa, niitä on helpompi välttää kirjoittaessa ja pohtia jo silloin korvaavaa tapaa ilmaista asia.
Kirjailijat kammoksuvat adverbejä – ”Laiskaa kirjoittamista”
Monet kirjailijat, kuten Stephen King, Ernest Hemingway ja Mark Twain suorastaan vihasivat adverbejä. Heidän mukaansa on laiskaa kirjoittamista käyttää adverbejä, sillä kerronnan tulisi tukeutua muihin tapoihin kuvailla asioita tai tapahtumia. Erityisesti ”tapaa ilmaisevat” -sti-päätteiset adverbit kuuluvat monen kirjailijan kiellettyjen sanojen listalle.
Stephen Kingin omaelämäkerrallisessa teosessa Kirjoittamisesta (On Writing, 2000) hän kirjoittaa: “The adverb is not your friend. … I believe the road to hell is paved with adverbs …”.
Hemingwayn minimalistinen kirjoitustyyli suosi yksinkertaisia verbejä ilman turhaa ”koristelua”. Mark Twain on puolestaan kuuluisasti lausunut: “If you see an adverb, kill it.” (Kathleen Ewing, 2011)
Myös Eeva Joenpelto pyrki kirjoittamaan taloudellisesti. Ylen dokumentissa hän kertoo, kuinka halusi kirjoittaa mahdollisimman selkeitä virkkeitä ilman turhia täytesanoja, ”lavertelu ja lepertely pois” (Yle 2013).
Tunnista yleisimmät adverbit
Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi eikä omia maneereita välttämättä huomaa. Silloin tekstinkäsittelyohjelman löydä-toimino on paras ystäväsi. Wordin hakutoiminto (macissa: command+F) paljastaa karusti adverbit, mutta onneksi niiden korvaaminen ja poistaminen on helppoa.
Koostin yleisimmät adverbit taulukkoon. Monesti kirjoittajalle on omat ”suosikkinsa”. Minun teksteistäni löytyvät esimerkiksi: ”kuitenkin”, ”vain” ja ”usein”.
| Adverbin tyyppi | Kuvaus | Esimerkkejä |
|---|---|---|
| Tapaa ilmaisevat | Kertovat, miten jokin tapahtuu | hitaasti, hellästi, vauhdikkaasti, varovasti (-sti-päätteet) |
| Paikkaa ilmaisevat | Kertovat, missä, mihin tai mistä | pois, kauas, ulos, alas, alhaalla, alhaalle, alhaalta |
| Aikaa ilmaisevat | Kertovat, milloin tai kuinka usein | nyt, aina, usein, harvoin, joskus, kerran, heti, pian, kohta, yhä, juuri, viimein, lopulta, silloin, jo |
| Määrää ilmaisevat | Kertovat, kuinka paljon | paljon, hiukan, vähän, tarpeeksi, melko |
| Rajoittavat adverbit | Rajoittavat lauseen merkitystä | vain, ainoastaan, pelkästään |
| Intensiteettiä ilmaisevat | Vahvistavat tai heikentävät ilmaisua | todella, aivan, melko, kovin |
| Ajalliset sävyt | Liittyvät ajallisiin vivahteisiin | vielä, enää, jo |
| Kontrastia ilmaisevat | Luovat vastakkainasettelua | kuitenkin, silti, sentään |
Tarkastele kriittisesti adverbejä. Jos virke toimii ilman, suosittelen poistamista. Jos jotain jää puuttumaan, jätä adverbi paikalleen. Käy siten läpi käsikirjoituksesi.
Omasta mielestäni ”hyvin hiottu” käsikirjoitukseni sisälsi mm. 138 kpl ”yhä”-sanoja ja 89 kpl ”vielä”-sanoja. Auts! Poistin adverbien syynäämisen jälkeen lähes 600 sanaa käsikirjoituksestani, mikä tietysti kirpaisi.
Täytesanojen poistaminen toi tekstiin lisää syvyyttä ja selkeyttä, jotka aiemmin hukkuivat ylisanojen alle. Se pakotti muotoilemaan lauseet uudelleen, jotta kerronta olisi selkeämpää ja lukija pääsisi paremmin käsiksi tekstiin välittyvään tunteeseen.