Tammi kertoi juuri tiedotteessa käynnistävänsä kolmivuotisen selkokirjahankkeen. Hanke pyrkii tuottamaan selkokirjoja eli helpotettuja kirjoja sekä selkomukautuksia eli helpotettuja versioita jo olemassa olevista teoksista. Kustantamo aikoo hyödyntää tekoälyä kirjojen tuotantoprosessissa.
Tammen selkokirjat suunnataan lapsille ja nuorille iältään noin 5–16-vuotiaille. Kustantamon tiedote pohjaa Lukukeskuksen selvitykseen, jonka mukaan vain 56 prosenttia suomalaisista nuorista saavuttaa työelämässä tarvittavan lukutaidon (Lukukeskus 2024).
Selkokirjat eroavat yleisteoksista siinä, että ne sisältävät lyhyitä virkkeitä ja tuttuja sanoja. Niissä esiintyy synonyymejä niukasti, ja ne välttävät haastavia lauserakenteita (kuten lauseenvastikkeita tai harvinaisia sijamuotoja). Taitossa kiinnitetään huomiota ilmavuuteen ja riviväleihin, jotta tekstiä on helppo lukea. Kirjojen pituus on yleensä noin 70–150 sivua.
Lähtökohtaisesti pidän kaikkia toimia, joilla lapset, nuoret ja aikuiset saadaan lukemisen pariin, positiivisina. Jokaiselle tulisi olla tarjolla sopivia kirjoja. Jos lukeminen tai luetun ymmärtäminen on haastavaa, selkokirjat ja selkomukautukset madaltavat kynnystä tarttua kirjaan.
Silti en voi olla ajattelematta, että hoidamme oiretta emmekä itse sairautta.
Jos selkokirjat suunnataan kaikille suomalaisille lapsille ja nuorille, kuten Tammen tiedote niin Lukukeskuksen tilastoilla antaa olettaa, helpottaminen voi olla ongelmallista. Jos selkokirjat alkavat korvata yleiskielisiä teoksia, se tekee karhunpalveluksen sekä lukijalle – jonka sanavarasto ei kartu eikä hän pääse nauttimaan kielen rikkaudesta – että itse kielellemme.
Erityisesti selkomukautuksissa tulee kysymykseen myös taiteelliset asiat: mitä voi poistaa ja typistää, jotta teos on edelleen laadukasta kirjallisuutta?
Monessa koulussa oppilaille opetetaan jo valmiiksi helpotettua matematiikkaa. Vaatteiden kokolaput pysyvät samoina, vaikka vaatteiden mitoitus on kasvanut 15 vuodessa (en todellakaan ole enää samankokoinen kuin 20-vuotiaana, mutta silti käytän ”samaa kokoa”). Helpotammeko kriteerejä sen sijaan, että tarttuisimme itse ”ongelmaan”?
Mitä sitten, kun nuoret päätyvät työelämään? Ohjeista tai raporteista ei ole olemassa selkoversiota.
Oppimiseen kuuluu olennaisesti pinnistely. Todellinen oppiminen tapahtuu juuri silloin, kun yksilö tekee hieman liian vaikeita asioita omaan taitotasoonsa nähden.
Eikö vastaus olisi se, että myös kotona keskitytään yhdessä lukemiseen? Kirjat pitäisi nostaa takaisin hyllyyn näkyville. Yhteiset lukuhetket aikuisen ja lapsen kanssa (samaa tai eri kirjaa) ovat arvokasta yhdessäoloa, iltasaduista puhumattakaan. Lukeminen on myös hyvä harrastus muiden joukossa.
Ai niin – mutta sehän tarkoittaa, että meidän aikuistenkin pitäisi laittaa puhelimet pois ja ottaa kirja käteen.
Ja mitä tulee tekoälyn käyttöön selkokirjojen tekemisessä: Tammi teasasi sitä otsikossa ja ingressissä, mutta itse tiedotteessa asiasta ei kerrottu enää mitään.
Lue lisää: Halu ei ohjaa lukemaan