On helppo kuvitella, että suomalaisen kirjallisuuden palkinnot menevät vain suurten kustantamojen kirjailijoille. Omakustanne on ollut pitkään marginaalissa, mutta ajat ovat muuttumassa.
2020-luku – Omakustanteen kulta-aikaa?
Kaksi omakustannetta on palkittu 2020-luvulla arvosteluilla kirjallisuuspalkinnoilla. Vuonna 2024 Päivi Lukkarilan teos Skutsi voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian. Muutama vuosi aiemmin Elisa Töllin runoteos Fun Primavera (2020) palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 2021.
Kun omakustanne voittaa kirjallisuuden arvostetuimpiin kuuluvan palkinnon, asetelma muuttuu: kustantajat eivät enää yksin päätä, mikä on laadukasta kirjallisuutta. Vain teoksella on väliä.
Myös palkittu kirjailija Niko Hallikainen julkaisi syksyllä 2025 uuden teoksensa Prima materia omilla kotisivuillaan ilman kustantajaa. Hallikaisen aiemmat teokset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia: Suuri märkä salaisuus (2023, Otava) voitti Kalevi Jäntin palkinnon ja Kanjoni (2021, Otava) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon finaalissa.
Kun jo palkittu ja kriitikoiden arvostama kirjailija päättää julkaista teoksensa itse, se kertoo muutoksesta: kirjallinen arvo ei ole sidoksissa kustantamoihin.
Kustannussopimuksen saa vain harva
Joidenkin arvioiden mukaan vain noin 0,1 % kustantamoille lähetetyistä käsikirjoituksista saa kustannussopimuksen. On selvää, että käsikirjoitusten taso vaihtelee, mutta moni laadukas teos jää silti ilman kustantajaa.
Kustantamot ovat lopulta yrityksiä. Niiden on huolehdittava myynnistä, vaikka ne tekevätkin tärkeää kulttuurityötä. Pienilevikkinen kirjallisuus – kokeileva proosa, runous, marginaaliset äänet – ei yksinkertaisesti myy tarpeeksi, jotta se kannattaisi kaupallisesti. Siksi myyntihittien, kuten dekkareiden ja historiallisten romaanien, on kannateltava kulttuurista monimuotoisuutta.
Kun katsoo tilastoja, suomalaiset lukevat eniten rikoskirjallisuutta ja lähihistoriaa käsitteleviä teoksia. Alle kouluikäisille suunnatun lastenkirjallisuuden myynti näyttää viime vuosina myös piristyneen.
Moni valitsee omakustanteen, koska uskoo tekstiinsä, vaikka kustantamot eivät nähneet siinä potentiaalia. Se on usein tekijälleen viimeinen vaihtoehto ennen käsikirjoituksen lopullista hautaamista pöytälaatikkoon.
Nykyproosa jää helposti marginaaliin – juuri sinne, missä syntyy uutta, kiinnostavaa ja kirjallisesti rohkeaa.
Lue lisää: Oletko saanut hylkäyskirjeen?