Äkkilähtö syksyiseen Sysmään

IMG_6561.jpg

Metsä vastaa, kun sille huudetaan. Tai tässä tapauksessa Sysmä.

Olin vastikään innostunut uudesta tekstistäni ja toivoin salaa, että voisin todella keskittyä sen kirjoittamiseen. Muutama päivä myöhemmin näin Nuoren Voiman Liiton FB-päivityksen, jossa mainostettiin vapautunutta residenssipaikkaa Villa Sarkiassa Sysmässä lokakuun ajaksi. Mitä synkronisitettiä!

Häpeäkseni myönnän, että jouduin googlaamaan Sysmän. Se on noin 2500 asukkaan pieni asuinpaikka suurin piirtein 80 km Jyväskylästä. Sysmä tarkoittaa tiheää korpimetsää, sopii Kukkakorvelle.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin on mahdollista saada kerrallaan 1-3 kuukauden ajanjakso luovaan kirjalliseen työskentelyyn.

Villa Sarkia on mitä mahtavin paikka työskennellä! Entisen pankinjohtajan talossa neliöitä on ihan älyttömästi ja puutalovanhus on patinoitunut kauniisti. Minulla on oma huone ja työpöytä. Ikkunasta aukeaa kellertävä syysmaisema ja sumuiset aamut. Jaan talon kahden muun kirjoittajan kanssa, mutta heihin törmää lähinnä keittiössä kerran päivässä.

Ja mitä tulee kirjoittamiseen, olen edistynyt valtavasti. Vaikka takanani on vasta 3 päivää luomista, olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, sekä ratkonut monta ongelmaa, jotka tuntuivat kotona mahdottomilta. Olen kuitenkin säästellyt sanoja, sillä en halua aiheuttaa aivojumia heti residenssin alkuun.

Ajattelin kirjoittaa yhteenvedon residenssissä työskentelystä vierailuni päätteeksi. Jos sinulla on kysymys, johon haluaisit minun vastaavaan postauksessa, voit lähettää sen osoitteeseen jalkisanat@gmail.com

Lisäksi otan lämpimästi vastaan Sysmään liittyviä suosituksia.

Pssst! Haku Villa Sarkian taiteilijaresidenssiin kevätkaudelle on nyt avautunut. Lue lisää hakuehdoista Nuoren Voiman Liiton sivuilta. Viimeinen hakupäivä on 31.10.

Kuva: Mariia Kukkakorpi

Toinen versio vaatii kärsivällisyyttä ja perslihaksia

kristopher-roller-188180-unsplash.jpg

Ensimmäisen version valmiiksi saamisen hurmio vaihtuu nopeasti epäuskoon –  tekstissä on yhä paljon parannettavaa eikä se olekaan vielä valmis!

Ensimmäinen versio on vasta raakile, josta voit epätoivon, hyväksymisen ja itsekurin kautta muokata toisen version* eli kokonaisuuden, joka on lähempänä valmista.

*Toinen versio ei tarkoita tässä yhteydessä vaihtoehtoista versiota vaan alkuperäisestä tekstistä paranneltua, muokattua versiota.

1. Epätoivo

Ennen käsikirjoituksen lukemista, luotat omiin kykyihisi ja pidät edelleen tekstiä kaikkein parhaimpana, mitä koskaan on luotu. Editointilaseilla katsottuna ensimmäinen versio näyttää kuitenkin kamalalta. Tämä on epätoivon vaihe.

Teksti ei näytä lainkaan sellaiselta, miltä olit ajatellut sen näyttävän ja millainen se oli päässäsi. Korjauslista paisuu ja paisuu pitkäksi. Alat miettiä tuleeko koskaan valmista.

2. Hyväksyminen

Haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen tarinan ja upeaa tekstiä, mutta hyväksyt elämän realiteetit.

Hyväksyt, että teksti ei ole lähelläkään valmista eikä ole sitä vielä pitkään aikaan. Olet kuitenkin motivoitunut löytämään oikeat välineet ja työtavat, jotka palvelevat tekstin tarkoituksia. Hyväksyt, että kirja tuskin pääsee koskaan Finlandia-ehdokkaaksi, mutta se ei haittaa, sillä haluat tekstisi kirjaksi ja se riittää.

3. Itsekuri

Tarvitset puolestaan itsekuria silloin, kun kirjoittaminen on ikuisuudelta tuntuvaa puurtamista. Lihotat, eheytät, typistät, lihotat, vaihdat kohtausten paikkaa… jne. Kun vaihdat yhtä asiaa, joudut dominon tavoin vaihtamaan monia vähäpätöiseltä tuntuvia yksityiskohtia tekstissäsi. Monta kertaa.

Tähän vaiheeseen liittyy jatkuva ongelmanratkaisu ja puuttuvien palojen etsiminen. Itsekuria tarvitaan, jotta saisit joskus jotain valmista. Motivaatio etenee laineittain ja joskus sitä ei ole lainkaan, mutta hinaa itsesi silti työpöydän ääreen tai missä ikinä kirjoitatkaan.

4. Toinen versio

Kaiken kovan työskentelyn ja tunteellisuuden jälkeen voit huomata edistyneesi.

Edessäsi on versio, joka on parempi kuin se ensimmäinen. Tunnistat, että työtä vielä riittää, mutta luotat omiin kykyihisi saada aikaan lähitulevaisuudessa jotain valmista. Toinen versio näyttää jo ihan hyvältä ja seuraavan version tekeminen on vielä helpompaa.

Kuva: Unsplash

9 asiaa jotka jokaisen tulisi tietää tekijänoikeudesta

luke-michael-275911-unsplash

Alkuviikosta Sanaston asiakkaille järjestettiin tekijänoikeusilta, jossa mm. kaksi Sanaston lakimiestä kertoivat hyödyllisiä asioita tekijänoikeudesta kirjallisella alalla.

Sillä tekijänoikeus koskettaa kaikkia riippuen onko julkaissut teoksen tai onko Sanaston asiakas, päätin listata muistiinpanoistani parhaita tärppejä teille jaettavaksi.

Moni tekijänoikeuden pykälistä sisältää heviä lakitekstiä, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan asiasta kansantajuisesti. Lisäksi moni lakiasia on tulkinnanvaraista, joten jos jokin asia mietityttää oman tekstin kohdalla, kannattaa epäselvissä tapauksissa olla suoraan yhteyksissä Sanastoon.

1. Tekijänoikeus kuuluu aina henkilölle

Henkilöllä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on lähtökohtaisesti tekijänoikeus. Tekijänoikeus ei ole koskaan yrityksen eikä yhdistyksen.

Käsikirjoituksesta tehdään kustannettaessa sopimus, jolloin tekijä luovuttaa kustantamolle oikeuden julkaista tekstiä sekä jakaa sitä, mutta tekijänoikeus sinällään pysyy tekstin kirjoittajalla. Sopimuksessa sovitaan tärkeitä asioita liittyen oikeuksiin, joten kirjoittajan on hyvä syynätä se läpi esim. Kirjailijaliiton lakimiehen kanssa (myös ei-jäsenille).

Mikäli olet työsuhteessa (esim. aikakausilehteen), riippuu täysin sinun sekä työnantajatahosi välisestä sopimuksesta, että täyttyvätkö tekijänoikeuden ehdot (syynää sopimus!). Sama pätee myös kirjoituskilpailuihin – lue siis huolellisesti kilpailun säännöt ennen tekstin lähettämistä.

2. Tekijänoikeus syntyy luomishetkellä

Kun teos on luotu, on se välittömästi tekijänoikeuden piirissä. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, jossa sisältö on luotu. Sanaston sivuilla kerrotaan seuraavasti: ”Tekijänoikeus suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa.” (Sanasto 2018a).

Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa esim. ideaa tai juonta – eli samasta aiheesta voi siis kirjoittaa monta eri teosta.

jason-wong-502099-unsplash

3. Tekijänoikeus koostuu taloudellisesta ja moraalisesta oikeudesta

Taloudellinen oikeus käsittää mm. oikeuden valmistaa tekstistä kappaleita, esittää sitä tai jakaa sitä.

Morallinen oikeus koostuu kahdesta oikeudesta: isyysoikeudesta sekä respektiivisestä oikeudesta.

  • Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi on aina mainittava teoksen yhteydessä.
  • Respektioikeus puolestaan, että teosta ei ole luvallista muuttaa tai esittää loukkaavassa yhteydessä.

4. Tekijänoikeus päättyy 70v. tekijän kuolemasta

Jos olet kirjottanut teoksia, on perikunnalla tekijänoikeus kaikkeen kirjalliseen tuotantoosi kuolemasi jälkeen vielä 70 vuotta. Tämän jälkeen tekijänoikeus raukeaa ja teoksista tulee vapaata riistaa.

green-chameleon-21532-unsplash

5. Sitaattioikeus – kuinka siteerata oikein?

Seuraavien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, jotta sitaattioikeus täyttyisi:

  • sitaatin täytyy olla julkistettu
  • sitaatin käyttäminen tulee olla hyvän tavan mukaista (mm. tarpeellisuus oman työn kannalta sekä tekijän nimi sekä lähde aina mainittava)
  • lainattava pätkä täytyy erottua selvästi omasta tekstistä (huom! tieteellisen kirjoittamisen säännöt ovat kuitenkin tiukemmat kuin sitaattioikeuden säännöt eli niillä pääsee jo pitkälle)
  • laajuus – pituutta ei ole rajattu, mutta sen tulee olla ”hyvän tavan mukaista”

Intertekstuaalisuutta käytetään hyvin usein kaunokirjallisuudessa, mikä saattaa olla kyseenalaista sitaattioikeuden näkökulmasta. Mikäli intertekstuaalinen viittaus omassa tekstissä mietityttää, voi tekijänoikeuden näkökulmasta kysyä: ylittääkö tekstipätkä teoskynnyksen eli onko se itsenäinen ja omaperäinen teos?

6. Teoksen käyttöön tulee aina pyytää lupa tekijältä

Mikäli haluat käyttää jonkun toisen tekijän runoa, novellia tai tekstipätkää, tulee siitä aina pyytää lupa joko tekijältä itseltään tai Sanastolta. Tämä koskee jos haluat: esim. esittää runon tapahtumassa, julkaista tekstiä aikakausilehdessä, käyttää osana koulun oppimateriaalia tai vaikka esitystä.

Lisäksi lupa tulee kysyä, jos haluat käyttää yksityistä kirjettä tekstissä. Lupa tulee kysyä tekijältä eli kirjeen kirjoittajalta.

Myös kuolinilmoituksissa käytettävät värssyt ja runot kuuluvat tekijänoikeuden piiriin ja niiden käytöstä tulisi pyytää lupa. Poikkeuksena, jos tekijänoikeussuoja-aika on rauennut (tekijän kuolemasta on kulunut yli 70v.).

7. Blogiteksti kuuluu tekijänoikeuden piiriin

Yllättäen blogitekstin käyttöön sovelletaan samoja tekijänoikeuksia kuin muihinkin teksteihin. Eli on kohteliasta kysyä kirjoittajalta lupa, mikäli haluat jakaa jotain tekstiä tai ainakin lisätä tekstin kirjoittajan ja lähteen selvästi omaan tekstiin.

brooke-lark-176366-unsplash

8. Mitä tehdä, jos tekijänoikeuttasi on rikottu?

  • Ota yhteyttä tekstiäsi käyttäneeseen tahoon ja avaa keskusteluyhteys.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä lakimieheen.
  • Aloita neuvottelut.
  • Tekijänoikeusneuvostolta voi kysyä ratkaisua (ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova, mutta noudatetaan yleisesti)

Yleisesti tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset ovat toistaiseksi olleet pieniä ja ”rangaistuksena” on usein hyvitys tai vahingonkorvaus. Hyvitys tarkoittaa sitä, että tekijänoikeutta rikkonut taho joutuu maksamaan vastaavan summan tekijälle kuin tilanteessa, jossa tekijänoikeutta olisi kunnioitettu. Vanhingonkorvaus puolestaan tarkoittaa tekijälle (tekstin kirjoittaja) aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen korvaamista. Tekijän täytyy kuitenkin pystyä näyttämään toteen aiheutuneet vahingot korvausta vaatiessaan.

9. Sanaston rooli tekijänoikeuden turvaajana

Sanaston asiakkaaksi voi liittyä, kun olet julkaissut teoksen (omakustanne tai kustannettu).

Näkyvin asia Sanaston toiminnasta on varmasti lainauskorvausten tilitykset eli jokaisesta kirjastosta lainatusta kirjasta kolahtaa tekijän pussiin 0,25e/laina (vuodesta 2017 eteenpäin). Suurin osa kirjoittajista saa tilityksenä alle 50e/vuosi (Gustafsson 2016), mutta on se parempi kuin ei mitään. Sanastoon liittyminen on täysin maksutonta eli liittyminen kannattaa.

E-kirjoista ei makseta lainauskorvausta, sillä kustantamot tekevät linsessisopimuksen kirjastojen kanssa. Kirjoittajan täytyy näin ollen sopia e-kirjojen lainauskorvauksista suoraan kustantamon kanssa tehdessään kustannussopimusta, muutoin korvaukset menevät suoraan kustantamon tilipussiin.

Sanasto hoitaa myös kirjoittajien tekijänoikeusasioita oman hintataulukon mukaan. Vaihtoehtoisesti kirjoittajat voivat neuvotella palkkionsa itse. Sanasto hoitaa mm. julkaisu-, esitys- (ei sis. esityspalkkioita), TV- ja radio- sekä näyttelylupia (tulossa 2018).

Lisää tekijänoikeuksista ja Sanaston toiminnasta Sanaston nettisivuilta.

Kuvat: Unsplash

 

Lähteet:

Gustafsson, M. ’Kirjailijat iloitsevat lainauskorvauksen nostosta – ”Enää ei tarvitse hävetä”’ in YLE. 22.8.2016. [Online] https://yle.fi/uutiset/3-9103564 [11.5.2018]

Kirjailijaliitto (2018) ’Yhteystiedot’ [Online] https://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/yhteystiedot/ [11.5.2018]

Sanasto (2018a) ’Tietoa tekijänoikeuksista’. [Online] https://www.sanasto.fi/tietoa-tekijanoikeuksista/ [11.5.2018]

Sanasto (2018b) ’Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö’ [Online] https://www.sanasto.fi [11.5.2018]

”Milloin teksti on valmis?”

nic-low-348467

Kirjoittaminen ei ole samalla tavalla lineaarinen prosessi kuin lukeminen. Alun ja lopun väliin mahtuu pähkinöitä, draamaa, taustatutkimusta, erheitä ja parhaimmillaan vuosia.

Olen huomannut lukijan usein olettavan, että teksti on kirjoitettu niin kuin sitä luetaan: alusta loppuun. Voi, kunpa lukija tietäisikään!

”Kuinka monta sivua sinulla on jo valmista tekstiä?”

Joo-o. Siihen ei ole kovin helppo vastata.

Ehkä joillakin kirjoittajilla ajatus etenee loogisesti, mutta harvemmilla niin tapahtuu. Luon tekstiä pala palalta ja sijoitan palat tarinassa kohtaan, johon ne sopivat parhaiten. Välillä prosessi muistuttaa enemmän palapelin tekemistä ja joku pala ei enää sovikaan palettiin.

Joskus teksti tuntuu valmiilta heti näytölle päätyessään, mutta seuraavana päivänä huomaan sen olevan vasta luonnos.

Tällä hetkellä kirjoitan pääsääntöisesti gradua. Olen laittanut suosiolla muut kirjoitustyöt  hautumaan taka-alalle. Sen sijaan, että sukulaiset ja ystävät kysyisivät kirjoitusprojekteistani, he ovat alkaneet tiedustella graduni etenemistä. Argh! Siihenkin on paha mennä sanomaan mitään konkreettista 😀

”Entä nyt?”

Sekin on hankala kysymys, sillä eilen saattoi olla 130 liuskaa ja tänään vain 23.

Riippuu paljon ideasta, mihin se vie ja kuinka paljon aiemmin kirjoitettua tekstiä täytyy muokata sekä päivittää.

Alku on minulle hankalin ja saatan kirjoittaa sen uusiksi 50-100 kertaa (no kidding!). Tarinan alkuun on hyvä panostaa, sillä se antaa lupauksia tarinasta ja houkuttelee lukijaa lukemaan pidemmälle.

Kyllä – gradu edistyy. Se kuinka paljon minulla on oikeasti valmista, on mahdoton kysymys. Liuskoja on käytännössä lähes 50/80, mutta ei se vielä kerro mitään tekstin valmiusasteesta.

”Milloin teksti on valmis?”

Ikuisuuskysymys!

Ulkopuolelta tulevat kyselyt ja vaatimukset voivat ahdistaa. Yleensä vastaan kysymyksiin ympäripyöreästi, kuten se etenee hitaasti tai joku päivä se on valmis jne. Gradun suhteen dedis odottaa toukokuussa, mutta hädän hetkellä sitä voi venyttää elokuuhun. Eli ei gradustakaan pidä ottaa stressiä.

Ihminen, joka ei ole koskaan käynyt pitkän tekstin kirjoitusprosessia läpi, ei voi tietää millainen matka se on. Eikä hänen tarvitsekaan.

Ihmiset kysyvät, koska heitä kiinnostaa. Ota siis utelut imarteluna, vaikka se saattaakin ärsyttää ja ahdistaa. Jos antaa tarkan päivämäärän eikä ehdi saada tekstiä siihen asti valmiiksi (kuten usein käy), saattaa ärsyttävä henkilö tulla piikittelemään ja kertomaan kuinka kirjoittaja on epäonnistunut, kun ei ole saanut täytettyä omaa tavoitettaan. Parempi vastata ympäripyöreästi.

Kirjailija William Zinsser on todennut seuraavanlaisesti: ”Hard writing makes easy reading. Easy writing makes hard reading.”

Olen samaa meiltä Zinsserin kanssa. Kun kirjoittaminen on ponnistelua ja tekstin eteen pitää nähdä vaivaa, on lopputulos usein parempaa kuin nopeasti kirjoitettu pätkä tekstiä. Luettavuus ja lukukokemus ovat yhtä tärkeitä kuin kokemus kirjoittamisesta.

Jos teksti tarvitsee valmistuakseen 10 vuotta, so be it – hitaasti ja laadukkaasti hyvää tulee. Historiaan jääneet klassikkokirjailijat kirjoittivat elämänsä aikana keskimäärin 1-5 kirjaa. Miksi siis nykyihmisen pitäisi kirjoittaa kirja per vuosi?

Tulpat korviin! Parasta keskittyä omaan latuun ja sivakoida menemään.


Kuva: Unsplash