Kuinka yhdistää päivätyö ja luova kirjoittaminen?

lukas-blazek-263122-unsplash.jpg

Päivätyö häiritsee luovaa kirjoittamista. Ihanteellisessa tilanteessa käyttäisin 37,5 tuntia viikossa omiin projekteihini.

Se olisikin utopiaa, sillä todellisuudessa en saisi mitään aikaan.

Päivätyö piristää

Minä tarvitsen rutiinia luovan kirjoittamisen lisäksi. Muutoin nysvään kotona, vellon samoissa ajatuksissa ja yritän olla ahkera, mutta en saa lopulta mitään aikaan. Niin, ja herään aivan liian myöhään.

Päivätyö paitsi elättää, mutta antaa myös motivaatiota ja hauduttaa ajatuksia. Ihmisten parissa oleminen virkistää, ja muun kuin omien luovien ongelmien ratkaiseminen on mukavaa vaihtelua.

Kesken työpäivän saatan keksiä loistavan replan, jonka henkilöhahmo voisi sanoa juuri siinä kriittisessä kohtauksessa, jonka kanssa olin jumissa. Talletan sen A5-kokoiseen muistikirjaani, joka on aina mukanani laukussa.

Aika on rajallista

Viimeinen asia, joka tulee väsyneenä mieleen työpäivän jälkeen, on avata 150 liuskainen dokkari ja alkaa editoida sitä. Vittuuntuneena kirjoittaminen tuottaa paskaa tekstiä (paitsi, jos kirjoittaa vihaisia kohtia), väsyneenä ajatus ei kulje ja itsensä pakottaminen ei tuota nautittavaa luettavaa.

Siksi kirjoitan pääsääntöisesti viikonloppuisin ja lomilla. Otan kunnon puristuksia sen sijaan, että kirjoittaisin vähän kerrallaan. Tarvitsen vähintään 3 tuntia, jotta voin syventyä tekstiin. Viikonloppuna kirjoitan joko la tai su (parhaassa tapauksessa molempina). Jos minulla on vapaa ilta, ehkä jopa pe.

Sitten on sukujuhlia, synttäreitä, tupareita (saman tyypin viidennet tuparit!), häitä, pikkujouluja, kotityöt ja muuta sosialisointia, joka syö kirjoittamiselta aikaa. Tälläkin hetkellä kalenterissani näyttäisi olevan seuraava vapaa viikonloppu tammikuussa viikolla 3…

Käytän myös työmatkat tehokkaasti hyväksi. Talletan mieleeni pulpahtavat ajatukset siihen samaan A5-kokoiseen muistikirjaan.

Anna itsellesi armoa

En ota enää paineita asioista niin kuin ennen. Olen hyväksynyt ajan rajallisuuden sekä omat voimavarani. Riittää, että teen parhaani. Sitä paitsi tekstin pitää hautua! Jos työskentelee vuoden jokaisena päivänä saman tekstin kanssa 8 tuntia päivässä, ei ehkä enää näe metsää puilta.

Joskus tuntuu siltä, että viikonloppuna voisi vain olla. Sitten vain olen, vaikka ajan voisi käyttää kirjoittamiseen. Olen myös myöhästynyt erinäisiltä kutsuilta monta kertaa, koska kirjoittaminen sujui niin perkuleen hyvin etten voinut lopettaa ajoissa. Itselleen pitää muistaa olla armollinen!

Päivätyön ja kirjoittamisen yhdistäminen ei ole helppoa.

Toivon toisinaan, että voisin lähteä kerran vuodessa kirjoittamaan kuukaudeksi jonnekin. Kuukausi olisi pyhitetty täysin meneillään olevan projektin kirjoittamiseen. Kuukauden intensiivisen kirjoittamisen jälkeen edistyksen voi nähdä toisin kuin satunnaisesti kirjoittaessa. En kuitenkaan menettäisi lomapäiviäni siihen, vaan loma olisi sitten vielä erikseen. Saahan sitä unelmoida! 😀

Tykkään sanonnasta Festina Lente eli kiiruhda hitaasti, koska se kuvaa hyvin tätä aikaa ja pyrkimystä löytää tasapaino elämästä. Mielestäni tasapaino löytyy valinnoista,  hyväksymisestä ja sisäisestä palosta, joka jaksaa viedä eteenpäin silloinkin kun kaksi ensimmäistä on mennyt metsään.

Kuva: Unsplash

Tulossa: Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen juttusarja

jakob-owens-199505-unsplash

[Edit. linkkien lisääminen juttusarjan ilmestyneisiin osiin]

Hyvät lukijat, olen pantannut juttuideoita elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta pitkään blogin arkistossa. Minulla on paljon kerrottavaa aiheesta ja viimein myös aikaa kirjoittaa syvällisemmin. Päätin toteuttaa blogini ensimmäisen juttusarjan ja julkaista kolmiosaisen artikkelisarjan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta heinäkuun 2018 aikana.

Tämä teksti antaa osviittaa suhteestani elokuviin, TV-sarjoihin, käsikirjoittamiseen ja näyttelemiseen. Se rakentaa kontekstin, joka auttaa ymmärtämään ajatuksiani paremmin sekä valottaa myös hieman elokuvateollisuutta. Lopuksi esittelen juttusarjan aiheet.

Taustani elokuvien, TV-sarjojen ja käsikirjoittamisen parissa

Opiskelin kolme vuotta elokuvaopintoja yliopistossa Lontoossa. Olen opiskellut käsikirjoittamistakin, mutta kandiopinnot keskittyivät ainoastaan liikkuvan kuvan historiaan, estetiikan ja traditioiden opiskeluun. Mielestäni ymmärrys elokuvasta traditiona ja kokonaisuutena on tärkeämpää kuin se, että osaako kirjoittaa teknisesti oikein. Kirjoittajan maailmankuva heijastuu pakostakin tekstiin, mutta tärkeää on myös sijoittaa oma tarina osaksi liikkuvan kuvan historiallista jatkumoa.

Minä tulen kaiken media skenen ulkopuolelta, mikä osaltaan haittaa verkostoitumista sekä projektien tuottamista. Olen oppinut, että piirit ovat kovin sisäänpäin lämpiäviä, etenkin Suomessa. Toisaalta tulen kaiken tradition ulkopuolelta, joten näen ja teen asiat toisin kuin muut, mikä on ollut puolellani etenkin kirjoituskilpailuissa.

Esimerkkinä voisin muuten mainita, että Quentin Tarantino ja Wong Kar-wai eivät kumpikaan käyneet elokuvakouluja, joissa opetetaan ohjaamaan ja käsikirjoittamaan. Silti Tarantinon dialogi ja tarinan kuljettaminen ovat innovatiivista sekä kiinnostavaa. Kar-wai puolestaan käyttää graafisen suunnittelijan taustaansa upeiden esteettisten kuvien luomiseen.

collage_extra

Olen äärimmäisen onnekas, sillä olen päässyt sekä opiskelemaan että työskentelemään upeiden ihmisten ja elokuvantekijöiden kanssa. Pääsin lähelle Hollywoodin ”glamouria”, kun työskentelin Lontoossa avustajana monessa elokuvassa ja TV-sarjassa (mm. Now You See Me 2, The Muppets, 24, Downton Abbey, Mr. Selfridge ja Kaiken teoria). Glamour oli kaikkea muuta kuin glamouria – vai mitä sanot 9 tunnin unista 72h aikana sekä liikkumista usealla bussilla Lontoon syrjäseudulla yöllä klo 3:00? Ei minulla puherooleja ollut, mutta näyttelemistä oli kiva kokeilla pienessä roolissa.

Lisäksi olen osallistunut Amerikassa järjestettyihin elokuvakäsikirjoituskilpailuihin ja sijoittunut lähes jokaisessa kilpailussa. Olen myös pitchannut kässäriäni Lontoon elokuvakäsikirjoittajien festareilla Hollywood-tuottajille (elämäni pelottavin kokemus!) ja esilukenut Hollywood-käsikirjoituksia tuotantoyhtiölle. (Ison Hollywood-tuotantoyhtiön kihot muuten sanoivat minulle vuonna 2012, että naisille ei kannata kirjoittaa, koska se ei myy. Ajat muuttuvat, sillä vuonna 2017 kaikkia kolmea menestyneintä elokuvaa tähditti naispääosa (The Guardian 2018)).

Tiedän siis paljon liikkuvasta kuvasta ja käsikirjoittamisesta, mutta tiedän myös sen kolikon toisen puolen: raa’an bisneksen.

Olin aikeissa hakea Kaliforniaan lukemaan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta käsikirjoittajan todellisuuden valkeneminen Atlantin toisella puolella sekä 100 000 euron opintomaksu saivat minut suuntaamaan urani turvalliseen viestintään. Siitä huolimatta en ole luovuttanut. Yritän luovia tieni muuta reittiä.

Juttusarjasta

Kolmiosainen sarja (+bonus-osa) koostuu seuraavista aiheista:

  • OSA 1: käsikirjoittamisen vaaran paikat – Paneudun yleisesti elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen sekä listaan osa-alueita, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lähestyn aihetta yleismaallisesti, mutta otan lähtökohtaisesti suomalaisen elokuva- ja TV-teollisuuden näkökulman.
  • OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi– Keskityn kirjoitusteknisiin asioihin ja jaan hyödyllisiä vinkkejä mm. mistä kannattaa etsiä jo tuotettujen elokuvien ja TV-sarjojen kässäreitä.
  • OSA 3: Lyhytelokuvien käsikirjoittaminen – käsikirjoittaminen kannattaa aloittaa lyhytelokuvista. Esittelen muutaman perustyökalun, millä pääsee alkuun ja milloin kirjoituskilpailuihin kannattaa osallistua.
  • Bonus-osa: Kansainväliset käsikirjoituskilpailut – mistä kansainvälisiä käsikirjoituskilpailuja löytyy? Miten niihin osallistutaan? Miten sijoitukset annetaan ja millaisia palkintoja kilpailussa on tarjolla?

Olen pyrkinyt kokoamaan jokaiseen osaan hyödyllisiä vinkkejä, jotka sopivat aloittelijoille sekä jo kokeneimmille käsikirjoittajille. Vaikka elokuva- ja TV-käsikirjoitukset poikkeavat jonkin verran toisistaan, pyrin käsittelemään niitä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena, jolloin vinkkejä voi soveltaa kumpaankin traditioon.

Kuvat: Unsplash ja Kukkakorpi

Lähteet

The Guardian ’Women-fronted films are top three highest-grossing movies of 2017’ [Online] 1.1.2018. https://www.theguardian.com/film/2018/jan/01/women-fronted-films-top-three-highest-grossing-2017 %5B1.7.2018%5D

Elämäni kirjoittajana

jeshoots-com-219386

Kirjoittaminen on suuri osa elämääni, oikeastaan mammuttimainen. Kliseisesti voisi sanoa, että en koskaan ajatellut voivani tehdä kirjoittamista kokopäiväisesti. Olinpa väärässä!

1. Luova kirjoittaminen kuuluu olennaisena osana arkipäivääni, vaikka en ehdikään kirjoittaa joka päivä. Se on kirjoittamisen muodoista minulle kaikkein tärkein, vaikka en hyödy siitä taloudellisesti. Luovuus saa rönsytä, pulputa ja ajelehtia tunnelman mukaan. Ainut sääntö on, että sääntöjä ei ole.

Minulla on tälläkin hetkellä monta projektia kehittelyssä, hautumassa tai odottamassa inspiraatiota: elokuvakäsis, TV-sarjan pilotti x 2, kirjasarja nuorille, psykologinen trilleri, ikuisuusprojekti nimeltä novellikokoelma ja pari muuta kaunokirjallista tekstiä, joista en vielä tiedä, mitä niistä tulee.

2. Lisäksi kirjoitan tätä blogia. Haluan tuoda avoimuutta luovan kirjoittamisen skeneen ja kannustaa muita kirjoittajia kasvamaan ja kehittymään. Yhden menestyminen ei ole toiselta pois eikä pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.

trent-erwin-338084

3. Päivätyöni on myös pelkkää kirjoittamista. Teen töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten lauseiden viilaukselta ei pääse eroon. Asiatekstin kirjoittaminen vaatii erilaista silmää kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen – tekstin pitää olla usein mahdollisimmman informatiivista, ytimekästä ja lyhyttä. Monesti työ koostuu rönsyjen siivoamisesta ja oikoluvusta.

4. Sitten on vielä Pro Gradu. Lisää kirjoittamista, vaikkakin tieteellistä sellaista. Maisterin tutkinnon lopputyö, tuo kuumostusten kuumotus! Oikeastaan minusta on ollut kivaa tehdä sitä. Gradu on uusi haaste: älyllisesti, kirjoittajana kuin myös ihmisenäkin. Täsmällinen kirjoittaminen korostuu tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja se on mukavan erilaista muuhun kirjoittamiseen verrattuna.

*****

Minusta on toden totta tullut kirjoittaja, vaikka asiat eivät ole menneet niin kuin hurjimmissa kuvitelmissani. Tiedättekö niin, että kustannussopimus kirjoitetaan sulkakynällä, shamppanja suihkuaa, euroja satelee ja pitää kävellä julkisesti aurinkolasit päässä (talvellakin).

Mutta haittaako se minua? Ei lainkaan.

green-chameleon-21532

Sitä saa mitä tilaa, sanovat.

Ja toden totta. Myönnän, että 12-14 tuntia tietokoneen ruudun tuijottelua on toisinaan uuvuttavaa: töitä – gradua – luovat projektit. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta välillä se on haastavaa. Kun mieltä rasittaa jatkuvasti, pitää muistaa rasittaa myös kehoa. Toisinaan nojatuoliin rojahtaminen on houkuttelevampi ilmiö.

Kolmea asiaa en kuitenkaan vaihtaisi kirjoittamisen suhteen: onnistumisen tunnetta, jatkuvaa kehittymistä ja flow-tilaa.

Mikäli jokin noista kolmesta uupuu, on aika tehdä välillä jotain muuta.

Kuvat: Unsplash