Uskalla epäonnistua!

Huono, surkea, kehno, kyvytön, puutteellinen, taitamaton, viallinen, kurja, kykenemätön, luuseri, paska, tyhmä…

Epäonnistuminen varjostaa uusia aloituksia sekä tärkeitä projekteja. Pelkäämme epäonnistumista, hetkeä, jolloin voimme menettää kasvomme ja toteamme olevamme luusereita. Pelko epäonnistumisesta estää meitä tavoittelemasta niitä asioita, joita oikeasti haluamme ja jättää meidät tyytymättömyyteen. Mutta epäonnistuminen ei ole lopputulos, vaan välivaihe.

Vain täydellisiä suorituksia

Ulkopuoliset näkevät usein vain onnistumiset ja lopputuloksen, eivätkä ole mukana sinnikkäässä yrittämisessä sekä epäonnistumisten kohtaamisissa. Elämäkerrat ovat täynnä siloteltuja menestystarinoita ja virtaviivaisesti tapahtuvaa edistystä. Syntyy illuusio täydellisyydestä; mielikuva, että menestyvä ihminen ei koskaan mokaa.

Uskoisitko, jos sanoisin, että kaikkein menestyneimmät tyypit ovat mokanneet ehkä kaikkein eniten?

 ”Sometimes when you innovate, you make mistakes. It is best to admit them quickly, and get on with improving your other innovations.” (Steve Jobs)

Steve Jobsin lisäksi on monia muitakin, jotka ovat ajautuneet hetkelliseen umpikujaan. Esim. ennen kuin Isaac Newton keksi painovoiman, hän oli kokeillut monenlaisia teorioita vuosia ja epäonnistunut. Lukemattomat kerrat. Kunnes – kuten kaikki tietävät – omena putosi hänen päähänsä (Connor, 2010).

Tehtävässä kehittyminen tapahtuu harvoin ainoastaan nousujohteisesti ja askelia otetaan haparoiden eteen, välillä myös taakse sekä sivuille. Kirjaa ei kirjoiteta alusta loppuun ja todeta sitten sen olevan valmis.

Kehittymisen tärkeä edellytys on virheiden tekeminen. Jo Boalerin mukaan aivot kehittyvät joka kerta, kun yksilö tekee virheen – eli neurologisesti virheiden tekeminen on siis hyvä asia. Sen lisäksi yksilö kehittyy ja oppii parhaiten, kun ympäristö tukee yksilöä eikä hänen tarvitse pelätä virheen tekemistä (Boaler).

Normiin mahtuu vain tavallisuutta

Monia kirjoittajia vaivaa vähän sama asia kuin Suomen työelämää ja taloutta tällä hetkellä: otetaan liian varman päälle ja kuljetaan samoja reittejä, joita ollaan aina kuljettu, koska silloin ei voi eksyä tieltä. Tehdään samoja asioita, joita ollaan aina tehty juurikin samalla tavalla, koska niin on turvallista tehdä. Kirjoittajaryhmissä vaihdetaan tiheästi vaihe-vaiheelta selostettuja ohjeita ’Kuinka kirjoittaa romaani?’

Tanja Piha puhui TEDxOtaniemi tapahtumassa 19.8.2016 kuinka pelko sekä vääristyneet uskomukset estävät ihmisiä tekemästä sitä, mitä he todella haluavat tehdä. Ne lamauttavat, jolloin yksilö tyytyy vähempään kuin mikä hänen todellinen potentiaalinsa olisi.

Eli ihmisen suurin este unelmiensa toteutumiselle on hän itse!

Piha jakoi myös Jorge Luis Borgesin Hetkiä runon ensimmäisiä säkeitä, jotka ovat mielestäni hyvin oivaltavia ja sopivat kirjoittamaani aiheeseen:

”Jos voisin elää elämäni uudelleen.

Siinä seuraavassa yrittäisin tehdä

enemmän virheitä.

En yrittäisi olla niin täydellinen,” […]

Täydellisyys on utopia, johon yllättävän monet pyrkivät ja samalla he yrittävät kaikin keinoin välttää virheiden tekemistä. On toki turvallista tehdä niin kuin kaikki muutkin tekevät…

Kannattaako riski?

Riski mielletään yhtälailla negatiiviseksi niin kuin kritiikkikin. Mielestäni riski ei ole negatiivista, sillä siihen liittyy usein positiivisia päämääriä. Miellän hyväksi riskiksi sen, että uskaltaa lähteä toteuttamaan omia unelmiaan, vaikka ”vaarana” on epäonnistua.

Minä olen ”epäonnistunut” elämäni aikana monesti. Niin työssä, opinnoissa, suhteissa sekä henkilökohtaisissa projekteissa. Entä sitten? Jokainen tehty ”virhe” on tuonut arvokasta tietoa niin yleisesti kuin myös itsestänikin.

Epäonnistuminen ei vähennä ihmisarvoa, se kertoo ainoastaan siitä, että kyseinen asia ei vain toiminut. Epäonnistumisen jälkeen olet myös viisaampi kuin ennen hommaan ryhtymistä; todennäköisesti tiedät, miksi asia ei toiminut ja miten se täytyy korjata. Se ei kerro kuinka taitava olet tai millainen ihminen olet.

Aina uudelleenkalibrointi ei toimi suoraviivaisesti, vaan prosessien väliin mahtuu aikaa ja ajatuksia. Ja niin pitääkin. Eikä epäonnistuminen ole lopullinen tila, se on vain välivaihe.

Lopuksi

On ehkä maailman suurin klisee sanoa, että epäonnistumiset opettavat. Mutta se on aivan totta. Olen oppinut valtavasti uusia taitoja, erilaisia elämänfilosofioita, saanut ideoita ja ymmärtänyt paremmin kuinka eri instituutiot toimivat, erehdyksen kautta. Olen oppinut kuinka minun pitää parantaa työskentelyäni, jotta pääsen hiukan lähemmäksi tavoitteitani. Ja se on arvokas tieto se.

Kaikki tiet eivät vie Roomaan, mutta matkan aikana on kivoja maisemia. Kiertotiellä tapaa yllättäviä ihmisiä ja asioita, jotka rikastuttavat elämäämme. Uskalla siis epäonnistua!

 

Lähteet:

Bowler, Jo ’Mistakes grow your brain’ in YouCubed [online] [https://www.youcubed.org/think-it-up/mistakes-grow-brain/] [Accessed 22.8.2016]

Connor, Steve ’The core of truth behind Sir Isaac Newton’s apple’ in  Independent [online] 18.1.2010 [http://www.independent.co.uk/news/science/the-core-of-truth-behind-sir-isaac-newtons-apple-1870915.html] [Accessed 22.8.2016]

*

Borges, Jorge Luis Hetkiä runo: http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/lue-taemae-runo-ja-mieti [Accessed 22.8.2016]

Steve Jobsin lainaus in Business brief [online] http://www.businessbrief.com/apple-ceo-steve-jobs-12-rules-of-success/ [Accessed 22.8.2016]