Onnistuuko 100-sivuisen romaanin luominen vain muutamassa minuutissa? Tekoälysovellukset kilpailevat siitä, kuka saa luotua romaanin mahdollisimman nopeasti.
Kirjailijanloput Facebook-ryhmässä keskusteltiin aiemmin huhtikuussa Designrr-palvelusta, joka lupaa luoda 100-sivuisen e-kirjan vain muutamassa minuutissa.
Palvelua oli pakko kokeilla. Ei siksi, että haluaisin aloittaa miniromaanien tehtailun, vaan koska olin utelias näkemään onnistuuko palvelu lunastamaan lupauksensa.
Käytin 7 päivän ilmaisen kokeiluversion ja loin yhden jännitysromaanin sekä kirjoitusoppaan henkilöhahmon kehittämiseen.
Pääset lukemaan tekoälyn tuotokset ilmaiseksi artikkelin lopusta (lataaminen ei vaadi rekisteröitymistä eikä sähköpostin antamista). Varoitus! Lue omalla vastuulla.
Ensiaskeleet ja ensivaikutelmat
Rekisteröitymisen jälkeen saavun kotikutoiselle sivulle, joka tuo mieleen 2000-luvun internetin. Ehdin jo hetken pelätä, että olen päätynyt huijauksen uhriksi.
Itse palvelua on kuitenkin helppo käyttää. Voin valita, mistä lähteestä tekstiä haetaan: vaihtoehtoina ovat esimerkiksi verkkosivut, Word-asiakirjat tai tekoäly. Valitettavasti suomi ei ole kielivaihtoehtojen joukossa. Valitsen siis englannin.
Päätän kirjoittaa dekkarin, sillä ne myyvät usein parhaiten. Valitsen tekoälyn tekemään kaiken kirjoitustyön. Palvelu hyödyntää Wordgenie-nimistä työkalua ja ohjaa minut vaiheittain eteenpäin: ensin valitaan formaatti, sitten aihealue, genre, tarinan narratiivit ja lopuksi otsikko – kaikki valmiista vaihtoehdoista.
Ei siis kovin omaperäistä.
Muutaman klikkauksen jälkeen tekoäly luo ensin sisällysluettelon ja alkaa sen jälkeen kirjoittaa tekstiä luku kerrallaan.
Kun teksti on valmis, voin valita valmiista malleista sopivan taiton ja kansikuvan. Mallit ovat muokattavissa omien tarpeiden mukaan. Lopuksi klikkaan “Publish”, ja e-kirjani on valmis.
Onko In the Heart of Darkness seuraava bestseller?
Ei todellakaan! Lopputulos on täyttä kuraa – en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi käyttää aikaansa tällaisen sisällön lukemiseen.
Onneksi minun ei tarvitse kahlata 100 sivua, sillä ”romaani” on pituudeltaan vain 28 liuskaa.
Tarinan rakenne on jaettu nimettyihin lukuihin (Chapter 1: The Wishpering Shadows) sekä kummallisiin alalukuihin (The Arrival ja The Town’s Secret). Rakenne muistuttaa enemmän videopelin käsikirjoitusta kuin oikeaa romaania.
Täytyy kuitenkin myöntää, ettei alku ole täysin toivoton:
The sound of a creaking door echoed through the quiet streets of Milleld as the new arrival stepped into the dim light of the local diner. It was an unassuming place, with faded red vinyl booths and a counter lined with dusty coffee mugs, where the townsfolk gathered to gossip and share half-truths.
Mutta sitten teksti on hieman liian itsetietoista:
The stage was set for a psychological unraveling that would grip the small town in its relentless embrace. […] The unreliable narrator adds an enthralling layer to the tale, casting doubt on every revelation and twisting the perception of reality.
Jokainen alaluku on kaunokirjalliselle teokselle epäilyttävän lyhyt, vain 1–3 sivua pitkä. Tekoälylle tekee mieli huutaa joka virkkeen jälkeen: Näytä, älä selitä!
Henkilöhahmojen kehittely loistaa poissaolollaan. Oikeastaan tekstissä on mainittu neljä päähenkilöä: Mia, Sarah, Emily ja Emma Carter. Lisäksi sana protagonist on mainittu tarinassa 16 kertaa, ja usein päähenkilöön viitataan juuri tällä termillä. Todella hienovaraista.
Konteksti puuttuu. Itse asiassa kaikki ne elementit, joita kirjalliselta teokselta odottaisi, puuttuvat tyystin. Mitä oikein tapahtuu? Miksi? Kenelle? Kuka edes on päähenkilö? Mitä hän haluaa – tai tarvitsee? Millainen maailma häntä ympäröi? Miksi tämä kaikki pitäisi kiinnostaa?
Lukukokemus tuo mieleen kokoelman alakoululaisten ainekirjoituksia, jotka on liimattu yhteen sekavaksi, kliseillä kuorrutetuksi tekstimassaksi. Teksti liikkuu yleisellä tasolla ja maalailee suuria, mutta ilman kerronnallisia elementtejä. Lopputulos ei ole romaani, vaan hämmennystä herättävä tilkkutäkki.
The unreliable narrators of Milleld were at play, each person spinning their own version of the tale, leading to a cacophony of half-truths and wild speculations.
Niin paljon kysymyksiä.
Luovan kirjoittamisen opas henkilöhahmon kehittämiseen
Valitsen oppaan teemaksi writing fiction ja keskityn henkilöhahmojen kehittämiseen. Alateemoiksi valitsen muun muassa hahmonrakennuksen, arkkityypit, henkilöhahmot elokuvakäsikirjoittamisessa sekä dialogin kirjoittamisen.
Täytyy myöntää: Beyond the Surface: Deepening Character Development in Fiction on kohtalainen suoritus aiemman proosan jälkeen. Tuoko se mitään uutta? Ei oikeastaan.
Tekstiä on puuduttavaa lukea. Teksti vilisee monia eri konsepteja, kuten ”backstory”, ”the evolution of characters” ja ”character arhetypes”.
Teksti ei kuitenkaan vaivaudu kertomaan syvällisemmin, että mitä esimerkiksi arkkityypit ovat, kuka ne on kehittänyt ja miksi. Luvussa 4 sivutaan arkkityyppejä, mutta niistä esitellään vain päällisin puolin neljä: sankari, mentori, varjo ja narri, sekä yksi ekstra: ”sidekick”. Esimerkit puuttuvat ja konteksti loistaa poissaolollaan.
Lisäksi ohjelma noudattaa antamiani ohjeita turhankin kirjaimellisesti.
Halusin sisällyttää oppaaseen näkökulmia elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen hahmonrakennuksesta, sillä mielestäni proosakirjailijoilla olisi paljon opittavaa näistä metodeista. Sen sijaan palvelu lisää kokonaisen kappaleen käsikirjoittamisesta – täysin irrallaan ja ilman kontekstia. Se ei ymmärrä, että tarkoitukseni oli ammentaa inspiraatiota, ei tehdä media-analyysiä.
Kirjoittamisen tarkoitus ei ole toistaa, vaan uudistaa
Uskon, että kirjoittajan tulisi aina pyrkiä tuomaan esiin jotain uutta – olipa kyseessä sitten kaunokirjallinen teos tai asiantuntijaviestintä. Kirjallisuuden ja keskustelun tulisi kehittyä, ei kiertää samoja, kuluneita kliseitä yhä uudelleen.
Osa kirjoittajan työtä on myös huomioida lukija, ja pyrkiä ilmaisemaan asiansa selkeästi sekä lukijaystävällisessä muodossa.
Designerr sen sijaan valitsee helpoimman tien. Palvelun käyttämä tekoäly nojautuu valmiisiin kliseisiin ja tuottaa tekstiä, joka jää aloittelevan kirjoittajan tasosta. Lopputulos on mekaanista, yllätyksetöntä ja sekavaa kuin pastissi keskinkertaisesta oppikirjasta.
Käyttäjä voi muokata tekoälyn luomaa tekstiä, mutta tässä tapauksessa nopeampaa olisi aloittaa alusta kuin kahlata kymmeniä sivuja käyttökelvotonta tekstiä.
Kirjoittaminen vaatii edelleen aikaa ja ammattitaitoa. Onneksi.
Lue lisää: Varo antamasta työtäsi tekoälylle