Erilaisuus on kilpailuetu

Pioneerina oleminen vaatii sisua ja pitkää pinnaa, sillä tuulimyllyjä riittää. Lopulta suunnannäyttäjät usein palkitaan.

Me suomalaiset olemme sopulikansaa. Syvälle DNA:han on iskostunut ajatus, että erilaisuus on pahaksi, siksi on parempi tehdä kuten muutkin ja pyrkiä aina vähintään siihen. Ei ole hyvä erottua massasta, sillä erilaisuus altistaa kritiikille.

Siksi ruotsalaiset ovat meitä parempia – kaikessa. Markkinoinnissa, musiikissa, kirjallisuudessa, luomalla menestysyrityksiä, tuottamalla dekkarisarjoja ja rakentamalla kansainvälisesti tunnettu imago.

Miten me suomalaiset voisimme kirjoittaa itsemme maailmankartalle?

Erilaisuus tuo lisäarvoa

Viestinnän ja markkinoinnin tehtävissä käytetään usein termiä benchmark. Benchmark tarkoittaa käytännössä vertailukohtaa siihen, miten muut tekevät jonkin asian hyvin. Se on eräänlainen minimi tai standardi alalla, johon tulisi päästä, jotta ollaan menossa varmasti ainakin samaan suuntaan kuin kilpailija.

Sinällään on tärkeä tietää, mitä kilpailijat tekevät. Mielestäni yritykseltä tai kirjoittajalta puuttuu kuitenkin kunnianhimoa, jos pyritään ainoastaan siihen, mihin muutkin pyrkivät.

Taiteessa, tieteessä ja bisneksessä erilaisuus on valtti. Se, että tekee asioita eri tavalla ja ajattelee vastavirtaan, on kilpailuetu.

Oletko tottunut olemaan se ”erilainen nuori”, joka menee aina vastavirtaan? Enää sinuna ei tarvitse yrittää olla niin kuin muut, vaan voit rohkeasti olla erilainen.

Pioneerina oleminen ei ole helppoa, sillä asioiden tekeminen uudella tavalla aiheuttaa aina vastustusta. Vaatii kärsivällisyyttä, hiomista ja sisäistä paloa viedä omat unelmat eteenpäin. Vastustuksesta huolimatta.

Jos olet seurannut menestyneiden henkilöiden (esim. kirjailijoiden, muusikoiden, urheilijoiden tai yrittäjien) tietä, ovat he todennäköisesti kohdanneet enemmän vastoinkäymisiä ja vastustusta kuin keskivertoihminen. Vaatii lopulta sitkeyttä ja usein sen yhden ihmisen, joka ymmärtää potentiaalin.

Nosta kunnianhimon tasoa

Joskus haluaisin ravistaa aloittelevia kirjoittajia, jotka jäävät junnaamaan siihen, millä fontilla ja rivivälillä pitäisi kirjoittaa tai mitä asioita dekkarin tulisi sisältää, jotta se olisi kelvollinen.

Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, muotoilulla ei ole väliä. Voit valita sen fontin, mikä miellyttää silmääsi.

Kehitä tarinaa alusta asti kunnianhimoisesti. Sen sijaan, että kirjoittaisit taas dekkarin, jossa sarjamurhaaja saalistaa nuoria naisia ja tekee rituaalimurhia, ajattele vielä pidemmälle.

Usein ensimmäiset ideat eivät ole kovinkaan hyviä. Ne ovat hyvin ennalta-arvattavia ja itsestäänselviä, jotka tulevat monella mieleen.

Esimerkiksi Ruotsissa Northvoltin akkutehtaan salaperäiset kuolemat päätyvät varmasti moneen dekkariin seuraavien vuosien aikana. Tavalla tai toisella.

Lukeminen toimii kirjoittamisessa tärkeänä osana taustatutkimusta, sillä on tärkeää tuntea eri genrejen vakiintuneet konventiot ja ymmärtää kirjallisuuskenttää. Vasta sen jälkeen voit kriittisesti tarkastella, miten voisit luoda jotain uutta, erilaista ja yllättävää.

Haluaisin sanoa monelle kirjoittajalle, kuten Kaija Koo laulaa Kaunis Rietas Onnellinen -biisissä (2011): Sä alat vihdoin viimein käsittää / Ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / Oot liian kaunis häpeemään / Etkä voi yhtään mitään menettää / Joten anna mennä

Nimenomaan Anna Mennä!

Esimerkiksi dekkarissa käytännössä protagonisti ratkaisee mysteeriä tai rikosta, joten tarina voi sisältää lopulta mitä vain ja sen voi kertoa lähes mistä näkökulmasta tahansa.

Leikittele rakenteella, kokeile eri vaihtoehtoja. Anna mennä!

Ajattele isosti, toteuta pitkäjänteisesti

Televisiosta tuli viikonloppuna elokuva nimeltä King Richard (Reinaldo Marcus Green, 2011). Elokuva kertoo Williamsin tennistähtien taipaleesta ja heidän sisukkaasta valmentajaisästään.

Moni juonenkäänne saattaa olla siloteltu, jotta tarina sopii paremmin valkokankaalle. Silti ei voi olla ihmettelemättä Richard Williamsin (Will Smith) sisukkuutta, uskoa ja periksiantamattomuutta.

Elokuvan nähtyäni, mietin seuraavia asioita:

  • Uskallammeko unelmoida tarpeeksi suuresti?
  • Olemmeko me suomalaiset omaksuneet luuserin roolin?
  • Olemmeko oikeasti sitoutuneet toteuttamaan haaveitamme?
  • Luovutammeko liian helposti?
  • Olemmeko liian tottuneita pettymään?
  • Osaammeko hyödyntää tarpeeksi erilaisuuttamme?
  • Onko tässä ajassa absurdia yrittää enää unelmoida ja toteuttaa unelmiaan, kun ympärillä on valtavasti lahjakkaita ihmisiä?

Unelmien seuraaminen vaatii paljon ilman takeita onnistumisesta ja menestyksestä. Ajattelen kuitenkin niin, että omien unelmien seuraaminen ja edistäminen vie jo askeleen lähemmäs kuin paikallaan pysyminen. Jos joka viikko teet töitä unelmiesi eteen, on se jo parempi kuin vain ajattelisit tekeväsi jotain.

Luovuttaminen kalvaa sisintä ja jättää jälkeensä häivähdyksen katkeruutta. Ei ole muuta tietä kuin eteenpäin.

Siksi voit olla kuka vain ja seurata intuitiotasi.

Näytä, mitä osaat.

Vastaa

Back To Top
×